Tietoisuusmedia podcast#1 (1/2) ❈ Puoskarilaki. Keskustelua tunteella vai tieteellä? ❈ Pauliina Aarva


▹ Voit kuunnella Tietoisuusmedia podcast#1:n KIEKU palvelun kautta: kirjoita vain "Tietoisuusmedia" hakukenttään niin näet kaikki podcastimme. Kuuntelu onnistuu helposti myös puhelimellasi applikaatiolla, jotka löydät näistä linkeistä iPhoneen & Androidiin.

▹ Blogin lopusta löytyvät podcastin väliotsikot aikamerkkeineen, kuin myös Youtube videon "lisää" -osiosta.

▹ Blogin lopusta löytyy myös lisäviitteitä kirjallisuuteen keskustelun edistämiseksi.

▹ Tietoisuusmedia löytyy somesta: LinkedIn, Facebook, Instagram, Youtube, Reddit ja Twitter.

1:06 min

Jaan-Erik:
Täällä ollaan Tietoisuusmedian podcastissa jälleen ja täällä on Jaan-Erik Arnia ja...

Leena Maria:
Leena Maria Markkanen.

Jaan-Erik:
Meillä on vieraana Pauliina Aarva, hei!

Pauliina:
Hei.

Jaan-Erik:
Tervetuloa.

Pauliina:
Kiitoksia oikein paljon.

Jaan-Erik:
Kiva, että olet täällä.

Pauliina:
Niin on minustakin mukavaa.

1:21 min

Jaan-Erik:
Loistavaa!
Tässä on käynyt kuuma keskustelu huuhaa -hoidoista, täydentävistä hoidoista ja vaihtoehtoisista näkemyksistä ihmisen terveyteen, lääketieteeseen ja vastaaviin aiheisiin. Tämä tuntuu olevan niin iso keskustelu, mikä ei meidän podcastiin mahdu kokonaisuudessaan.

Miten olen itse todistanut tätä keskustelua, mitä olet [Pauliina] käynyt lehtien sivuilla ja erilaisissa ohjelmissa, että mikä sana minulle tulee ensimmäisenä sinusta mieleen, niin se on “ajattelun pioneeri”.

Koen, että uudisraivaajan työ on kirjaimellista hartiapankki hommaa. Meidän käsityksemme, uskomukset terveydestä ja hyvinvoinnista on tänä päivänä niin isossa myllerryksessä, että monenlaiset voimat lähtevät liikkeelle. Kokemukseni on - Leena Maria voi kohta kertoa oman kokemuksensa - että miten tämä Pauliinan esitaistelijan rooli on muuttamassa tätä kenttää.

Minusta tuntuu, että sanaselkeys, terminologinen selkeys siitä, että asiasta keskustellaan selkeästi ja johdonmukaisesti sekä niin, että se hyödyttää ihmisiä. Että näkisimme rajoitteiden sijaan vaihtoehtoja, suljettujen ovien sijaan avoimia portteja uudenlaisten käsitysten luomisessa. Minusta se vaatii erityistä luonteenlaatua tehdä tällaista työtä.

Tästä syystä mielestäni ajattelun pioneerin henki tuntuu olevan tässä läsnä.

Miten Leena Maria ajattelee tästä?

3:18 min

Leena Maria:
Olen niin iloinen, että olemme saaneet Pauliinan tänne.Tämä aika, mitä elämme on aika siirtyä joko-tai -ajattelusta sekä-että -ajatteluun. Tietoisuuden kenttä on laajentumassa. Alamme näkemään laajemmin asioita ja kokonaisuutta.

Olen ihaillen seurannut sinua Pauliina, miten tieteentekijänä uskallat ajatella uutta ja olet kiinnostunut ajattelemaan eri näkökulmista asioita ja et pelkää. Se ei ainakaan näytä siltä! Vaikka varmaan ei ole ollut helppo tie.

Ole hyvä, saat kommentoida :)

4:06 min

Pauliina:
Kiitoksia suitsutuksesta :)

En koe itseäni varsinaisesti esitaistelijaksi. Ajattelen, että sanon sen, mitä tiedän. Kirjoitan siitä, mitä olen tutkinut. Yritän sanoa ne asiat, mitä olen tutkinut, jotka ovat faktoja niin selkeästi kuin mahdollista.

Silloin kun aloitin tutkimaan täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja. Tutkiminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että olen seurannut paljon kansainvälistä alan tutkimusta ja alan filosofista keskustelua, myös Suomen tieteen kentällä siitä, miten täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja on meillä tutkittu.

En sillä tavalla kokenut tekeväni mitään erityisen uutta. Tämähän on vanha asia, jota on pohdittu monta kymmentä vuotta.

90-luvun alussa oli vähän avoimempi ja kevyempi ilmapiiri. Nyt on jyrkkä ja vastakkainasettelun ilmapiiri.

Kuten sanoit, Leena Maria, se [vastakkainasettelu] on turhaa ainakin tavallisen ihmisen kannalta. Siinä on jotkut muut intressit, miksi tätä keskustelua käydään niin voimallisesti.

Näen, että koko uskomushoito, täydentävä hoito, vaihtoehtoinen, epävirallinen hoito -kentässä on paljon hyvää siinä, että siitä tuodaan esiin erilaisia haittoja [joita varmasti on]. Ikävämpi puoli on se, että ei oteta huomioon, että näissä hoitomuodoissa on myöskin paljon hyvää ihmisille. Ne tuottavat hyviä vaikutuksia.

Leena Maria:
Juuri niin.

6:25 min

Pauliina:
Sen vuoksi minusta tuntuu, että minun kuuluu puhua tästä aiheesta. Siksi kirjoitin kirjan, joka julkaistiin runsaat kaksi vuotta sitten [Kirjoitan myös hoitamista ja terveyden edistämistä käsittelevää blogia, meneillään on seitsemäs vuosi]*

Pikkuisen hämmästyin sitä, että vastaanotto on ollut hyvin polarisoitunut. Olen saanut paljon myönteistä palautetta, että on hienoa, että joku kirjoittaa asiapitoisen kirjan ristiriitaisesta aiheesta. On myös tullut sellaista, että ”nyt se on kirjoittanut sellaisen kirjan, että - kauheeta”. Sen tyypistäkin kommenttia on tullut.

* Aarva Pauliina. Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books 2015) ja Liinanblogi.

Tuo keskustelu auttaa meitä tämänkin pöydän ääressä ymmärtämään sitä, miten ihmisten ajattelutapa on urautunut ikään kuin kahteen linjaan; hyvään ja pahaa, joko-tai -ajatteluun.

Ihminen, yksityinen ihminen kuitenkin ja me kaikki olemme kuitenkin hybridejä. Mehän olemme monta samaan aikaan. Mehän olemme sisäisesti ja ulkoisesti liikkuvaisia, kiinnittyneet toisiin ihmisiin. Olemme yhteydessä koko ajan toinen toisiimme, ihan mikrobiologisella tasolla. Puhumattakaan siitä, että olemme psykologisella, henkisellä tasolla yhteydessä toisiimme - jopa luontoon, metsän puihin, tuuliin … kaikkeen olemme yhteydessä.

Polarisaatio on keinotekoista tässä asiassa minun mielestäni.

7:57 min

Jaan-Erik:
Hyvin sanottu. Kun puhutaan terveydestä ja vaihtoehdoista, Leena Maria kerran päräytti tällaisen sanonnan, että “väärin sammutettu”. Eli ajatus siitä, että onko vain yksi tapa parantua? Onko tietty määrä oikeita tapoja parantua, kun toiset taas eivät. Kun puhutaan terveydestä, tärkeästä asiasta kuten kehosta ja hyvinvoinnista, mikä on ainoa väline meille täällä.

Tuntuu, että tiet ovat niin monia, että tuo keinotekoisuus [joko-tai -maailmankuvasta] on minulle maistunut tietämättäni pitkän aikaa [varsin huonolta]. Miten se onkaan tällä tasolla keskustelu ylipäätään? Meillä kaikilla on varmasti omat kokemuksemme, miten tärkeä esimerkiksi toivo on, jos tulee tiukka tilanne terveyden suhteen. Tilanne, joka haastaa sinun käsitystäsi siitä, että näetkö seuraavaa kuukautta tai seuraavaa vuotta [elossa], tulipa se mistä tahansa.

8:58 min

Pauliina:
Ilo, toivo, myönteisyys ja myötätunto. Kyllähän ne ovat äärimmäisen tärkeitä. Sitä paitsi ihminen on sellainen paketti kehomielellistä kokonaisuutta, että sillä on pyrkimys itse parantaa itsensä.

Tämän itseparantavan voiman tunnistaa ja tunnustaa myöskin länsimainen lääketiede.

Perinteisessä lääketieteessä sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Juuri tätä ominaisuutta pyritään vahvistamaan, tätä itseparantavaa voimaa ihmisessä. Sekin tiedetään, että useimmat sairaudet parantuvat itsestään.

09:40 min

Leena Maria:
Eikö myös lääkärit sano, että on tiettyjä sairauksia, mitkä eivät tarvitse antibiootteja. Ne parantuvat pikkuhiljaa itsestään.

09:50 min

Pauliina:
Kyllä, kyllä. Lääkärikunta ja terveydenhuollossa yleensä tämä asia ymmärretään hyvin. Niin sen pitääkin olla. Pulma tulee joskus esille siinä, että tieteellinen, länsimaisen tieteen mukainen parantumis- ja ihmiskäsitys on muuttunut vuosisatojen saatossa aika mekanistiseksi, ikään kuin ihminen olisi vain biologinen kone. Tätä konetta korjaamalla saadaan sitten eheys ja parannus tapahtumaan: ajatellaan, että on olemassa tarkat koneelliset, biologiset tai lääkkeiden kautta tapahtuvan parantumisen menetelmät, [ja ne ovat sitä] mikä on oikeaa ja totta - tietysti  sen lisäksi, että ihminen voi parantua itse itsestään.

(Suurin osa lievistä, ei-vaarallisista vaivoista ja taudeista parantuukin luonnostaan, omia aikojaan, ilman erityistä hoitoa. Kehollamme ja mielellämme kun on pyrkimys homeostaasiin, systeemin sisäiseen tasapainoon.  Neurofysiologi Antonio Damasio esittää tuoreessa kirjassaan, että homeostaasi viittaa koko maapallon ja sen luonnon, mukaan lukien ihminen, tasapainoiseen kukoistuspyrkimykseen*).

*Damasio, Antonio. The Strange Order of Things: Life, Feeling, and the Making of Cultures. New York : Pantheon Books, 2018.

Täydentävä puoli, jota kutsutaan uskomus-, vaihtoehtohoidoiksi tai joskus huuhaaksi, usein (en sano, että aina tai kaikissa hoidoissa) – siellä [hoitoajattelussa] on lähtökohta, että ihminen parantuu, harmonisoituu, kun mieli ja keho saadaan auttamaan paranemisprosessia. Tähän pyritään ilman mitään invasiivisia toimenpiteitä, kuten leikkauksia tai lääkkeitä. Tämä siis yleisellä tasolla.

Täydentävien hoitojen puoli kokonaisuudessaan ei suinkaan vastusta, ei ole vastaan biolääketieteellistä hoitoa. Se olisikin järjetöntä, koska biolääketieteen kehitys on ollut niin huimaa erityisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Olisi järjetöntä vastustaa sitä. Sehän on yksi perusta terveydenhuollollemme. Eikä yleensä näin olekaan, että vastustettaisiin [kansalaisten keskuudessa]. Siitä huolimatta vastustus ilmenee - julkisessa puheessa.

Jos kysytään joltakin akupunktiohoitajalta, naprapaatilta, vyöhyketerapeutilta, osteopaatilta tai keneltä tahansa kouluteltua hoitajalta, joka toimii virallisen terveydenhuoltojärjestelmän rajamailla tai ulkopuolella, heidän näkemyksensä ei ole se, että he toimisivat vaihtoehtona tai vastaan, vaan rinnakkain ja yhteistyössä [terveydenhuoltojärjestelmän rinnalla].

Käytännön tasolla, varsinkin tavalliset ihmiset, jotka käyttävät epävirallisia hoitomuotoja, joita kuitenkin on kolmannes Suomen aikuisväestöstä 

[toimivat myös näin eli he käyttävät sekä virallisia että täydentäviä palveluja rinnakkain] … 

12:47 min

Pauliina:
Se, mitä siihen kuuluu, siitä voidaan keskustella vähän myöhemmin. Tutkimusmenetelmistä riippuu, minkälaiset prosenttiosuudet saadaan.

Kuitenkaan nämä ihmiset eivät aseta näitä vastakkain millään tavalla. Suurin osa ihmisistä, jotka käyttävät täydentäviä hoitoja, turvautuvat lääketieteellisiin hoitoihin ja he käyttävät niitä [terveydenhuoltojärjestelmän palveluja] säännöllisesti. Siinäkään ei ole ristiriitaa tai vastakkain asettelua.

Vastakkainasettelu on retorisella tasolla, pään tasolla.

13:21 min

Leena Maria:
Se pysäyttää miettimään, että miksi? Jos otamme keskiöön ihmisen ja ihmisen kokemuksen, niin potilaat, asiakkaat kuin lääkäritkin ovat ihmisiä. Olemme kaikki ihmisiä ja meillä on ihmisen kokemus.

Samaistumisen kautta voisi miettiä, minkälaista kohtaamista minä toivoisin, jos olisin tuossa tilanteessa? Miksi pitää kieltää, että ei saa täydentää [hoitoa]. En käsitä sitä, että meillä on huippuasiantuntijoita, jotka osaavat hoitaa “yhtä” kehon osaa. He ovat huippujen huippuja Suomessa, aivan loistavaa! Se ei kuitenkaan riitä kokonaisvaltaiseen parantumiseen, koska et ole ihmisenä vain yksi [hoidettava] osa, vaan keho, mieli ja henkinen olemus.

Sanoit, että on paljon tutkimuksia miten ihminen tulee kohdatuksi - vaikuttaa hänen tervehtymiseen ja parantumiseen. Se tukee sisäistä voimaa, omaa voimaa parantua, aktivoiden kehon paranemismekanismin... Saat kokonaisvaltaista huomiota ja tukea prosessiin.

15:04 min

Pauliina:
Kyllä. Näin on. En voi sanoa, että suurin osa, mutta luulisin, että käytännön terveydenhuollossa suurin osa hoitajista, lääkäreistä ja terveydenhuollon työntekijöistä ajattelee juuri noin kuin sinä ajattelet.

Puhuin hetki sitten retoriikasta, se retoriikka on julkisuudessa niin voimakasta, että se polarisoi näkemyksiä.

Jos johtavat henkilöt, sekä politiikassa että terveydenhuollon ammattiyhdistyksissä lähtevät mukaan tähän retoriikkaan, se aiheuttaa  hämmennystä ihmisissä. [Ihmisille herää kysymyksiä, että] miten tässä pitäisi olla? Onko tässä jotakin vaaraa, jos menen akupunktioon? Onko reikihoito vaarallista?
Käytännössä ei ole mitään vaaraa, kun käyttää molempia [koululääketieteen ja täydentävien hoitojen palveluja] rinnakkain, niin kuin ihmiset yleensä käyttävät.

Olen tätä asiaa tutkinut kymmenisen vuotta.

Minustakin näyttää hieman absurdilta asettaa sellaisia asioita vastakkain, jotka ovat ihmisille molemmat hyödyllisiä.

Nyt rehellisyyden nimissä on sanottavissa, että epävirallisen terveydenhuollon puolella, eli niiden hoitojen joukossa jotka eivät kuulu terveydenhuoltojärjestelmän sisällä annettaviksi kuten sairausvakuutusjärjestelmästä korvattaviksi, on epäeettistä toimintaa, koska siellä ei ole mitään koulutusvaatimuksia eikä eettisten periaatteiden vaatimuksia. Melkein kuka tahansa viikonloppukurssin käynyt voi ryhtyä hoitajaksi. Tämän on minusta ongelma.

Mutta tämä ongelma ei poistu sillä, että ryhdytään rakentamaan ristiriitaa. Ongelma poistuu sillä, että tartutaan siihen ongelmaan. Otetaan se pöydälle tarkasteltavaksi. Mikä siinä on pulma? Kuinka iso se on? Ketä se koskee? Kuinka laajaa väestön osaa se koskee? Kuinka rankkoja haittavaikutukset ovat?

Sitten lähdetään selvittämään, kuinka tätä voitaisiin vähentää.

Vähentyminen ei tapahdu kielloilla. Emme voi palata kieltoyhteiskuntaan emmekä kieltolakiin, emme tässäkään asiassa. Elämme nykyaikaa.

17:56 min

Leena Maria:
Kyllä. Olet mielestäni tuonut tätä monessa kommentissa esille. Peräänkuulutat, asioiden tutkimista. Aletaan tutkimaan täydentäviä hoitoja. Miksi nonseleerataan? Nostetaan [kysymykset esille] ja tutkitaan!

Tärkeä huomio on, että ns. huuhaata oikeasti on! Emme halua epäpäteviä ihmisiä terveydenhuollossa emmekä lääkärikunnassakaan, haluamme hyviä ihmisiä hoitamaan.

Pauliina:
Tottakai.

Leena Maria:
Ei toivottuja tapoja hoitaa on molemmissa, molemmilla puolilla. Kitkettäisiin sitä pois. Tutkimalla löydettäisiin paras tie.

18:48 min

Jaan-Erik:
On hauska huomata, että “tutkittaisiin” … niitähän [täydentäviä hoitoja] on tutkittu jo maailman ääreen! Tietoa on.

Näkisin, että kysymys ei ole siitä ettei asiaa ole tutkittu tai onko siitä tietoa, vaan kysymys on enemmänkin siitä, että onko siitä tietoisuutta? Puhutaanko tutkimuksista, mitkä on jo tehty ja on käsillä täydentävistä, vaihtoehto- ja uskomushoidoista,

19:15 min

Pauliina:
On todellakin tutkittu. Maailmalla on aika paljonkin, ja Suomessakin on [tutkittu]. Me teimme juuri analyysin Suomessa toteutetuista alan tutkimuksista* eli sellaisista [julkaisuista], missä on oikeasti tutkimusaineisto, eikä [mukaan analyysiin otettu] mielipidekirjoituksia tai asiantuntijoiden kirjoituksia, vaan sellaisia, missä on [kuvattu]  tutkimusmateriaali, metodit sekä kunnollinen raportointi.

Suomessakin on tehty vähintään 60 alkuperäistutkimusta vuodesta 1980 vuoteen 2014.

Se on tietysti hyvin pieni määrä, mutta Suomessakin siis on julkaistu tutkimuksia.

*Vuolanto  P, Aarva P, Sorsa M, Helin K.  Katsaus Suomalaiseen CAM-tutkimukseen.  Sosiaalilääketietellinen Aikakauslehti. Tulossa (käsikirjoitus  hyväksytty julkaistavaksi helmikuussa 2018). CAM = Complementary and Alternaive Medicine= Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot

Maailmalla näitä tutkimuksia on todella paljon ja alan lehtiäkin julkaistaan runsaasti. Jos ajatellaan perinteistä kiinalaista lääketiedettä, sillähän on omia julkaisuja maailmanlaajuisesti kymmeniä, voi olla satojakin.

Tutkimusta totta kai on olemassa ja aika pitkälle - jos hyvin yleisesti sanoisi - kehomieli- hoitomuodot*, joista olen erityisen kiinnostunut. En niinkään ole selvitellyt juotavia tai syötäviä aineita, kuten luontaistuotteet ynnä muut [ovat osoittautuneet varsin hyödyllisiksi lukuisissa tutkimuksissa].

*Kehomieli-hoidot ovat auttamisen menetelmiä, joissa vaikutetaan kumpaankin – niin kehoon kuin mieleenkin. Tällaisia ovat esimerkiksi meditaatio, kuten mindfulness, vyöhykerapia, jooga, parantava kosketus (healing touch) ja monet mielikuvarajoitukset.

Kehomieli-hoitojen puolella yleinen linja, mitä voisi sanoa on että, niistä on positiivisia vaikutuksia nimenomaan oireiden lievitykseen, terveydentilan kohentumiseen nopeammin kuin ilman niitä [täydentäviä] hoitomuotoja sekä  kivun hoidossa. Mutta ei tietenkään kaikista hoitomuodoista, mutta esimerkiksi akupunktio on sellainen [hoitomuoto], mistä on todella paljon tutkimuksia. Se on kivunlievittäjänä hyvä lääkkeetön menetelmä.

Perusongelma saattaa olla siinä, en tiedän onko näin, että Suomessa aika usein kuulee hoitomuodoista sanottavan, ettei niistä ole tutkimusta. Se on kyllä eräästä näkökulmasta katsottuna ihan totta.

Nimittäin jos ajatellaan puhtaasti nykybiolääketieteellistä tutkimusta, joka perustuu satunnaistettuun plasebo-kontrolloituun kokeeseen, joka on lääketieteellisen tutkimukseen kultainen standardi eli ikään kuin korkeimmaksi arvostettu tutkimusmenetelmä, niin tällaisella, [kultaisen standardin]  tutkimusmenetelmällä toteutettuja tutkimuksia on pienempi osa täydentävien hoitojen tutkimuksesta kuin muilla menetelmillä tehtyjä.

22:14 min

Pauliina:
Nyt käsitys siitä, että satunnaistettu kontrolloitu koe olisi ainoa mahdollinen ja hyväksyttävä hoitomuotojen tutkimustapa on jo nykyisin aikansa elänyt. Luin hetki sitten kardiologian emeritus professori Desmond Sheridanin kirjan  näyttöön perustuvasta lääketieteestä.*

*Desmond J Sheridan. Evidence-Based Medicine: Best Practice or Restrictive Dogma. Imperial College Press. 2016
*Kirjaa esittelevä  blogikirjoitus 3.2.2018 Tieteellisestä evidenssistä.

Hän pohtii kijassaan sitä, että jos näyttöön perustuva lääketiede pohjataan ainoastaan satunnaistettuun kontrolloituun kokeeseen ja edellytetään, että näitä tutkimuksia on hirveä määrä, ennen kuin voidaan sanoa mitään jonkin hoitomuodon pätevyydestä - kuten nyt on tapahtunut ja näinhän nykyisin on, niin se  Sheridanin mukaan johtaa - on jo johtanut siihen, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä, että tavallisen lääkärin kliinisessä työssä, kuten terveyskeskuslääkärin tai perusterveydenhuollossa toimivan lääkärin työssä edellytetään silloin tutkimuskirjallisuuden opiskelua, kun potilas tulee luokse [vastaanotolle].

Aikaisemmin on ehkä ollut liikaakin niin, että vanhemmat kollegat ovat vain sanoneet, miten jokin asia pitää tehdä, miten potilas kohdataan tai miten diagnoosi tehdään ja miten se hoidetaan. Nyt on menty toiseen ääripäähän: pitää lukea kirjasta. Kirjasta katsotaan, millainen se [sairaus/tila] on.

Mutta potilas itsehän on oikeasti se evidenssi, näyttö. Potilaan arvot, kokemukset ja tunteet on yhtä hyvin otettava huomioon diagnoosissa ja hoidon suunnittelussa [kuin laboratoriotulokset ja muut fysiologiset mittaukset].

Nyt evidence based medicinen [eli näyttöön perustuvan lääkärinhoidon] ideologiassa on kyllä jo yhtenä komponenttina potilaan arvot sekä  potilaan ja lääkärin välinen suhde, mutta se [hoidon valinta] silti painottuu tieteelliseen kontrolloituun kokeeseen ja listaan [hoitomahdollisuuksista], mitä kirjallisuudesta tulee esille.

[Toiminta] on tavallaan “kallellaan” sinne [kontrolloituihin kliinisiin kokeisiin] päin. Ja siitä johtuvat nykyisetkin ristiriidat ja ongelmat esimerkiksi lääkärikunnan sisällä ja kesken.

Esimerkiksi kilpirauhas-kysymyksiin liittyen, [lääkärikunnassa] ollaan eri mieltä asioista. Erimielisyys johtuu osittain siitä, kuinka paljon painotetaan kliinisten kokeiden tieteellisissä julkaisuissa raportoituja tuloksia ja kuinka paljon painotetaan potilaan konkreettista elämäntilannetta.

Sama kysymys heijastuu myös täydentävien hoitojen puolella. Siellä [nämä kysymykset ovat] tosin kauempana terveydenhuollon arjesta, koska täydentävät hoidot eivät kuulu terveydenhuoltoon.

Selitinkö mitenkään järkevällä tavalla tätä? Mielestäni tämä kuvaa tilannetta, miksi se on ongelmallista.

26:06 min

Jaan-Erik:
Mielestäni palataan aikaisempaan teemaan: Sen sijaan, että kyse olisi siitä, etteikö asiaa [täydentäviä hoitoja] voitaisi tutkia tai niitä olisi jo tutkittu, etteikö meillä olisi jo tietoa, kyse onkin jonkinlaisesta painotuksesta.

Havaintokentän [tutkimuksellisen laajan havaintokentän] yhden osan painotuksesta, kuten evidence based -ajattelu ja hyvin mekanistinen käsitys ihmisestä.

Mitä hyötyä sinun sinun mielestäsi [Pauliina tai] Leena Maria tällainen painotus palvelee, koska vaihtoehtoja on monia? Voidaan tutkia mitä vaan. Välineet on siihen [tutkimukseen olemassa] sekä äärettömän paljon fiksuja ja hyviä ihmisiä.

Miksi painotus on tässä hetkessä tällainen, mikä on meidätkin tuonut tämän pöydän ääreen kysymyksiä ja tunteita herättäen? Ketä painotus palvelee? Hyötyykö tästä ihmiset? Hyötyykö tästä asiantuntijat? Ketä tämä painotus ruokkii?

Mitä sanoisit?

27:23 min

Leena Maria:
Tuo onkin keskeinen kysymys. Minulle nousee mieleen kysymyksenä, että mikä sen takana on. Miksi?

27:33

Pauliina:
Niin. Sitä näkyy tiedekentässä laajemminkin. Meillä on tekniset tieteet ja biologia ja biolääketiede.

Tampereen yliopiston tiedekuntakin on nykyisin nimeltään lääketieteen ja bioteknologian tiedekunta. Bioteknologia (esimerkiksi geenimanipulaatio) terveydenhuoltoalalla on noussut huimaan arvoonsa ja se on tärkeä tutkimusaihe. Se kuitenkin sivuuttaa painotuksellaan  humanistisen puolen.

Ihmisen humanistinen olemus  bio-psykofyysis-spirituaalis-sosiaalisena olentona pilkkoutuu mekaanis-biologiseksi ihmiskäsitykseksi. Minusta ei ole mitään selkeää vastausta siihen, kuka hyötyy.

Uskon, että tiedepolitiikassakin pyritään vilpittömästi hyviin ratkaisuihin. Nyt ajatellaan, koko vallitseva länsimainen maailmankuva tätä nykyä painottaa sitä, että löydämme teknisiä, informaatioteknisiä ja muita teknisiä ratkaisuja ihmisen ongelmiin.

Tekoäly ikään kuin ratkaisisi meidän ongelmamme, se on yleinen käsitys. Ikään kuin tekniikka parantaa maailmamme. Kyllä se parantaa, aivan samalla tavalla kuin lyijykynä paransi meidän kirjoitustaitoa. Kyllä se parantaa, mutta se ei riitä, että jaamme ihmisille lyijykyniä maissa tai kylissä, joissa ei ole kirjoitustaitoa. Siinä tarvitaan myös opettamista ja henkistä puolta.

Nyt terveyssektorilla humanistinen ulottuvuus suorastaan ihmisissä huutaa että “tänne päin”. Se voi olla osittain syynä siihen, että täydentävien vaihtoehtoisten hoitomuotojen suosio on lisääntymässä.

Vaikka ihmiselle on jaettu biologista tietoa, kaikissa länsimaissa kuitenkin hoidot lisääntyvät. Täytyy kysyä miksi hoidot lisääntyvät? Ei varmastikaan sen takia, että lääketieteen teknologia olisi huonompaa. Ei. Se on parempaa! Hoito on parempaa!

Mutta siitä huolimatta se [vaihtoehtoiset hoidot] lisääntyvät, koska vallitseva hoitokäsitys ei ruoki humanistista ihmisen ydintä.

30:40 min

Leena Maria:
Ajatelkaa, miten jännä tilanne! Tässä on käyty näin paljon debattia asiasta, jonka keskiössä on potilas.

Potilas, joka haluaa tulla kohdatuksi. Potilas, joka haluaa, että hänet kohdataan kokonaisena ihmisenä. Hän odottaa, että häneltä kysytään, mitä sinulle kuuluu tai miten sinä voit?

Tai mitä tapahtui juuri ennen kuin sairastuit? Ja otetaan huomioon ihmisen elämä siellä taustalla.

Jotenkin tulee mieleen, että olemme “at the edge” [suom: olemme reunalla]. Tämä [debatti] on nyt vienyt meidät ihan reunalle, että havahtuisimme isosti huomaamaan, että potilaat haluavat kokonaista [kokonaisvaltaista hoitoa] lääketiedettä ja täydentäviä [hoitoja].

Ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa… tuli mieleeni, eivät halua olla kuin huollettavia koneita. Tämänhetkinen kiireinen elämänrytmi sekä siinä oleva mekaanisuus; jossa pitää suorittaa, olla tehokas, tehdä, tehdä ja tehdä.

Metaforana ihminen lataa akkunsa silloin kuin on pieni hetki aikaa lomalle. Mekaaninen auto vertauskuvana; lataa akkusi, että jaksat enemmän ja enemmän. Kuitenkaan emme halua olla autoja.

32:28 min

Leena Maria:
Minulle tulee omista opiskeluajoista mieleen sosiaalipsykologi, jota kovasti ihailin, James Pennebaker. Hän teki tutkimusta opiskelijoilla, jotka tulivat vastaanotolle ketomaan vaivoistaan, joista heitä [erityisesti] pyydettiin puhumaan tai kirjoittamaan. Hän huomasi suoran yhteyden [asian purkamisella] tervehtymiseen.

Pennebaker tutkii esimerkiksi [meidän käyttämän] kielen vaikutusta terveyteen, eli millä tavalla puhut ihmiselle. Millä tavalla kohtaat ihmisen? Mitä painotat? Oletko pinnallinen, välinpitämätön? Onko sinun sanat kylmiä? Vai oletko läsnä, onko kohtaamisessa lämpöä?

Tämä tutkimus on jäänyt minulle mieleen.

Se on niin inhimillistä ja maalaisjärkistä, että tuntuu hyvältä kun puhutaan lämpimästi ja kun tulee kohdatuksi.

33:59 min

Pauliina:
Tuostahan on paljon tehty tervedenhuoltoalalla tutkimusta. On tutkittu, mitä potilaat odottavat lääkäriltään. He odottavat juuri noita asioita, mitä sanoit: kuuntelua, ymmärtämistä, myötätuntoa ja keskustelua omasta ongelmasta.

Puhun perusterveydenhuollon tilanteista, en siitä, että jos minulla on mennyt jalka poikki ja menen ensiapuun ja jalkaa pitää leikata, tai sitten umpisuolen poistoleikkaukseen. Nämä ovat erikoissairaanhoidon [kysymyksiä], ja hiukan eri asioita, kuin perusterveydenhuollon kysymyksiä, joista me tässä nyt enemmänkin keskustelemme.

On ihan selvää näyttöä, siitä mitä potilaat odottavat. Mutta on myös tutkittu sitä, mitä lääkäri odottaa tilanteelta potilaan kanssa. Lääkäri tahtoisi nähdä tilanteen hyvin rationaalisesti ja löytää siihen [oireeseen, ongelmaan] järkevän evidence based ratkaisun.

Näissä amerikkalaisissa tutkimuksissa* potilaan ja lääkärin ajatukset ja arvomaailmat eivät kohtaa. Tämähän on toki muuttumassa koko ajan. Paljon on lääkärikuntaa, jotka nimenomaan suhtautuvat tällä tavalla kuten sanoit [kohtaaminen].

*mm. Newman, D. H. (2007) Hippocrates´ shadow. Scribner. New York.
Aiheesta myös kirjassa Aarva P. Parantavat energiat 2015 s.151-167 sekä Liinanblogissa Hoitoyksinäisyydestä väitöskirja ja Anna meille meidän jokapäiväinen Pacebomme

Se, mistä aiemmin puhuimme, eli kiireisestä ja suorituspainotteisesta maailmasta sekä mekanistisesta ihmiskäsityksestä sekä hoitamisesta, niin nämä käsitykset ovat juuri valmistuneen lääkärin taustalla terveyskeskuksessa - mikä se nyt tuleekaan parin vuoden päästä olemaan nimeltään.

Ne saattavatkin aiheuttaa jonkinlaista ahdistusta hoitohenkilökunnalle, kun hän [auttaja] ei pystykään, tai kun häntä ole koulutettukaan hyvin ihmiskeskeiseen kohtaamiseen potilaan kanssa.

Häntä on enemmän koulutettu juuri siihen evidence based -ajatteluun, tutkimaan papereita ja kirjallisuusviitteitä, ja diagnosoimaan ihmistä nimettyjen oireiden perusteella. Tässä käy niin, että potilas kärsii ja se hoitaja, lääkäri, kärsii.

Kummatkaan eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Ja kun ei olla tyytyväisiä, ollaan vähän onnettomia eikä tiedetä mistä vika löytyy, jolloin syntyy turhia keskusteluja uskomushoitojen vaaroista, joita ei ehkä oikeasti edes ole.

Tämä ajattelutapa, joka ohjaa sekä terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta, rahoitusta, tehokkuuden mittaamista… Ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuollossa, miten tehokkuutta mitataan: kuinka monen vanhuksen luona lähihoitaja ehtii käymään päivässä.

Se tuntuu tosiaan siltä, että kuinka monta autoa ehdit korjata tietyssä ajassa X. Eihän se auto tarvitse keskustelua, mutta vanha ihminen kotona tarvitsee keskustelua, kosketustakin mahdollisesti. Ja olemista, läsnäoloa, ihmisenä toistensa läsnä olemista.

Tämä on juuri se humanistinen puoli. Humanismia Soteen!

37:28 min

Leena Maria:
Kyllä! Minulla on tästä hyvä esimerkki. Muutamia vuosia sitten olen kouluttanut paljon terveydenhuollon ihmisiä, lähihoitajia, ihmisläheiseen ja lämminhenkiseen kohtaamiseen.

[Koulutukset] olivat sarjoja, joissa annoin välillä tehtävän [opiskelijoille], että kokeile tehdä asioita vähän toisin ja juuri siitä näkökulmasta, että olet ihmiselle vähän enemmän läsnä. Yhdessä koulutuksessa oli mukana todella suloinen nuori poika. Meillä oli ollut ensimmäinen päivä ja harjoitusjakso. Toisena päivänä käytiin läpi se, millaisia kokemuksia he olivat saaneet?

Hän [opiskelijapoika] kertoi työvuorostaan vanhusosastolla. Siellä oli erittäin masentunut vanhempi mies, joka ei lähtenyt yhteisiin ruokailuihin tai mihinkään yhteisesti järjestettyyn juttuun. Vanhus oli todella masentunut ja oli vain omassa huoneessaan eikä noussut sängystä. Nuori poika ajatteli, että hän kokeilee voisiko tässä tapahtua mitään muutosta. “Mitähän tässä voisi tehdä?” Hän keksi, että aina kun hän vei lounastarjottimen, hän kirjoitti servettiin, “bon appétit” ja vaihtoi pari sanaa ja jatkoi sitten normaalisti hommiaan. Ja taas kun hän vei vanhukselle lounaan, hän kirjoitti servettiin “bon appétit” tai jonkin muun sanan.

Kummasti vanhus alkaakin reagoimaan ja kyselemään kuka sinä olet, ja keskustelemaan tämän lähihoitajan kanssa. Poika kertoi, että kerran kun hän vei tarjottimen ja vanhus söi aterian, kerätessään astioita hän näki kun yöpöydän laatikko oli auki. Kaikki servetit oli kerätty laatikkoon.

Eikä tässä vielä kaikki: Vanhus nousi ylös ja lähti yhteiseen ruokasaliin. Tämä on minusta veret seisauttavaa, koskettavaa, mitä näin pienellä [eleellä tai teolla] voi tapahtua kun olet läsnä. Mietit, mitä voin antaa [tuottaa iloa] tuolle vanhukselle juuri tässä ja nyt. Näin pienellä!

Olen kertonut tuota tarinaa monessa paikassa. Ihmisyys ja läsnäolo, silmiin katsominen kertoo toiselle, että minä todella näen sinut!

40:36 min

Pauliina:
Tuossa ei auta se, että tuo kirjoitetaan, painetaan valmiiksi servettiin se sana..

Leena Maria:
Ei niin! Joo!

Pauliina:
… vaan se pitää tulla henkilökohtaisesti. Se on henkilökohtainen kontakti. Tästä henkilökohtaisesta kontaktista vielä…, sehän on parantava voima. Mitä siinä tapahtuu siinä ihmisten välillä? Sitähän ei tiedetä tarkasti, mitä ihmisen fysiologiassa tapahtuu oikeasti, silloin kun kohtaat empaattisesti toisen ihmisen.

Mielen liikkeistä aivoihin on totta kai paljon tutkimusta; miten meditaatio näkyy aivokuvantamisessa, miten empaattiset tilanteet näkyvät missäkin kehon osissa, siitä on kyllä tutkimusta.

Ihan kliiniseen ja käytännön hoitoon ja auttamistyöhön, sinnekin kaivattaisiin empiiristä tutkimusta siitä, mitä siinä oikeasti tapahtuu toiminnan tehokkuuden näkökulmasta.

Leena Maria:
Aivan!

Pauliina:
Nyt kun vaaditaan paljon tehokkuutta, niin voidaan puhua oikeastaan laadun tehokkuudesta. 

Leena Maria:
Tätä tarvitaan!

41:49 min

Pauliina:
Hoidon laadun tehokkuus arvoonsa! Silloin ihmisen kokemus tulee merkitykselliseksi. Jos ajatellaan tätä kliinistä satunnaistettua koetta, niin puhtaimmillaan koemalli merkitsee sitä, että ihmisen kokemus, tunteet ja mielikuvat sulkeistetaan (erotetaan) pois tutkimustilanteesta ja selvitetään ainoastaan vaikkapa jonkun tietyn lääkkeen vaikutus, tai tietyn operaation vaikutus.

Siinä pyritään tietoisesti sulkeistamaan plasebo, lume, mielen vaikutus pois. Kuitenkaan sitä ei useimmiten pystytä täysin poistamaan, koska se on yksi ihmisyyden olennainen piirre. Sitä, siis mieltä ja tunteita, ei voi meistä erottaa.

Kun on kuitenkin selvitetty ja tutkittu kokemuksen merkitystä tervehtymiseen, parantumiseen ja hyvinvointiin, niin kokemuksen rooli nousee erittäin suureksi. Tämä on myös tässä kohdassa ristiriitaista, sillä tavalla, että joskus kuulee sanottavan niin, että kyllähän potilaan kokemukset ovat tärkeitä, mutta vastuulliseen lääkärityöhön ei kuulu nojata vain potilaan kokemuksiin.

No ei tietenkään…. Ei tietenkään VAIN potilaan kokemuksiin…

Leena Maria:
Juu.

43:27 min

Pauliina:

Mutta se potilaan kokemus on yksi laadun kriteeri. Se on juuri sitä laadun tehokkuutta.

Kaikessa, niin terveydenhuollossa kuin sosiaalitoimessa, kyllä ihmisten kokemus on otettava “esiin” ja “siilattava” se kokemuksen osuus, mistä todella pystytään kehittämään laadukasta työtä. Näinhän tapahtuu.

Esimerkiksi Helsingissä tehdään uusia terveys- ja hyvinvointikeskuksia, joissa on integroitu erilaista avun muotoa. Se on tulossa, mutta se on hidasta ja mehän tässä sitä vähän vauhditetaan.

44:06 min

Leena Maria:
Se, mitä monesti mietin, kun puhutaan keho-mieli [yhteydestä], että nehän ovat yhtä. Ei niitä voi erottaa.

Sinun tunnetilasi vaikuttaa solujen toimintaan.

Voiko sanoa näin?

Pauliina:
Kyllä laajasti ottaen voi sanoa näin.

Leena Maria:

Tulee mieleen, että selkäsairauksista sanotaan olevan jopa 80% psykofyysisistä ongelmista johtuviksi. Stressi ilmenee selässä ja valtavat työpoissaolot selkään liittyvistä ongelmista. Jo tämä, eikö kerro sen, että ahdistunut, paha mieli, näkyy fyysisessä olemuksessa.

Eikö tunnetila yhtälailla - tämä on ihan tavallisen ihmisen pohditaan - jos sinulla on hyvä olla ja olet onnellinen, niin eikö solut reagoi myös tähän? Voisiko ajatella, että sisäinen tunnetila, tunneilmasto sisimmässäsi [vaikuttaa], koska ne [keho ja mieli] on yhtä.

45:33 min

Pauliina:
Kyllähän sen voi ajatella noin. Siihen on eri näkökulmia. Jos ihminen nähdään holistisesti eli kokonaisvaltaisesti kehomielenä [ei vain irrallisena kehona ja siitä erillisenä mielenä/psyykenä], niin kun näin ajatellaan, silloin tämä on lähtöoletus eli teoreettinen lähtökohta.

Mutta jos ajattelemme ihmisestä reduktionistisesti, silloin ihminen [lähtöoletuksen mukaan] redusoituu, eli palautuu (kaikki ihmisen osat palautuvat) materiaan, joka on viime kädessä DNA:ta, perimmältään atomeja ja atomiytimiä. Ihminen on ensin koko ihminen ja sitten jäsenet, luut ja lihakset, ja verisuonet, sitten tulevat jänteet, solut ja niin edespäin aina pienimpiin yksiköihin saakka.

Jos ajatellaan, että ihminen on puhtaasti materiaalinen yksikkö, niin silloin mieli tulee ”ongelmaksi” [mieltä ei pystytä redusoimaan materiaaliseksi yksiköksi], koska ei ole olemassa mielen molekyylejä, jotka vaikuttaisivat solutasolla. Silloin ajatus siitä, että voiko tunne vaikuttaa solutasolle, on vieras. Se ei ole teoreettisesti mahdollinen.

Siksi keskustelu siitä, voivako tunteet vaikuttaa sairauksiin, on niin absurdi, koska sitä [mielen suoraa, välitöntä vaikutusta paranemiseen] ei voida suoranaisesti mitata. Sitä voidaan mitata väestötasolla, suurissa väestöryhmissä, ehkä kliinisestikin voidaan tehdä kokeita ja katsoa millaisia tunnetiloja ihmisillä on ja miten ne vaikuttavat tervehtymiseen. Sellaisia voidaan toki tehdä. Mutta koska taustateoria [mielen ja kehon suhteista] on niin erilainen [reduktionistisen ja holistisen katsannon välillä], länsimaisessa biolääketieteessä tämä [mielen] ongelma on ulkoistettu eli sitä ei käsitellä, koska mieltä ei voida laittaa molekyylimalliin. Siksi se on niin hankala.

Kuitenkin kun ihminen on molempia [eli kehomieli], hän on myöskin biologinen “kone”.

Ei se mikään paha asia ole. Tässä ei ole siitä kysymys, että taas pitäisi jakaa kahteen osaan, että [ihminen] on joko biologinen kone tai kehomieli, tai pelkkä mieli, jos katsotaan idealistisen filosofian mukaan.

Mutta sehän [ihminen] on kaikkea niitä. Me olemme hybridejä! Olemme sekä-että, me olemme monenlaisia, meillä on monta minää, vaikka filosofi Erik Ahlman  sanoikin, että kyllä meillä se varsinainen minä on.*

Freud puhuisi ehkä idistä  jotkin muut puhuvat ydinminästä, ja sitten on muut minän kerrokset… olipa miten oli … me olemme erilaisia eri hetkinä: nyt me olemme tällaisia, kun kolmistaan tässä rupatellaan. Sitten kun matkustan junassa Tampereelle, niin junassa olen kuitenkin vähän eri “vinkkeli”, vaikka olen samassa lihassa ja veressä.

*Ahlman, Erik. Ihmisen probleemi. Gummerus. Jyväskylä. 1982
*Ahlman, Erik. Kulttuurin perustekijöitä. Kulttuurifilosofisia tarkasteluja. Gummerus. Jyväskylä 1976.  (1.painos 1939)

48:44 min

Pauliina:
Tästä on kysymys siinä, että on joskus vaikeaa keskustella järkevästi mielen vaikutuksesta kehoon ja sairauksiin.

Tavalliset ihmiset intuitiivisesti tietävät, että näin on. Että he parantuvat paremmin, kun heillä on turvaa, henkistä ja tietysti myös fyysistä huolenpitoa, hyvää ruokaa ja puhtautta ja mieli on hyvä. [Ihmiset] tietävät sen kokemuksesta, mutta sitä ei voi biolääketieteellisesti mitata.

[Tähän päättyy osa 1/2 Pauliina Aarvan haastattelusta. Jatkuu seuraavassa osassa 2/2]

Lisää kirjallisuutta Pauliinalta:

Adams Jon, Magin Parker, Broom Alex. Primary Health Care and Complementary and Integrative Medicine: Practice and Research. Imperial College Press. London. 2013.

Derkatch Colleen. Bounding Biomedicine: Evidence and Rhetoric in the New Science of Alternative Medicine. University of Chicago Press. Chicago and London. 2016.

Kelly Edward F, Crabtree Adam, Marshall Paul. Beyond Physicalism. Toward reconciliation of science and spirtuality. Rowman & Littlefield. London 2015.

Wisneski Len. The Scientific Basis of Integrative Health. CRC Press. Taylor & Francis Group. 2017.

* * * * * * * * * *

[Tietoisuusmedia#1 Podcast:n väliotsikot aikamerkkeineen]

    1.    Esittely keskusteluun täydentävistä hoidoista (1:25 min)
    2.    Pauliina Aarva: Ajattelun pioneeri? (1:56 min)
    3.    Pauliina: Sanoa tutkittu niin selvästi kuin mahdollista (4:35 min)
    4.    Täydentävät hoidot eivät ole mitään uutta (5:11 min)
    5.    Vastakkainasettelun ilmapiiri on turhaa tavallisen ihmisen kannalta (5:28 min)
    6.    Täydentävien hoitojen haitat JA hyödyt esiin (6:07 min)
    7.    Paranatavat Energiat -kirjan vastaanotto (6:29 min)
    8.    Ihminen on hybridi, monta samaan aikaan (7:19 min)
    9.    Polarisaatio on keinotekoista (7:52 min)
    10.    "Väärin sammutettu" (8:06 min)
    11.    Ilo, toivo, myönteisyys ja myötätunto parantumisessa (8:59 min)
    12.    Ihmisellä tunnistettu ja tunnustettu pyrkimys parantaa itse itsensä (9:09 min)
    13.    Ihminen muuttunut "biologiseksi koneeksi", jota korjataan (parannetaan) (10:21 min)
    14.    Täydentävässä hoidossa Ihmisen mieli ja keho auttamaan paranemisprosessia (10:48 min)
    15.    Täydentäviä hoitoja ei anneta koululääketiedettä "vastaan”, vaan sen lisänä, kanssa (12:05 min)
    16.    Melkein kolmannes Suomen aikuisväestöstä käyttää täydentäviä hoitoja lääketieteen rinnalla (12:41 min)
    17.    Potilaat, täydentäviä hoitoja antavat ja lääkärit: Keskiöön ihmisen kokemus (13:27 min)
    18.    Se miten ihminen kohdataan, vaikuttaa paranemiseen (14:32 min)
    19.    Retoriikka julkisuudessa voimakkaan polarisoivaa, harvoin käytännössä (15:31 min)
    20.    Keskustelussa vaaran illuusio ei kohtaa todellisuutta (15:59 min)
    21.    Johtaako täydentävissä hoidoissa koulutusvaatimusten puutteet epäeettisyyteen? (16:56 min)
    22.    Eettisen toiminnan ongelma ei poistu vastakkainasettelulla tai kielloilla (17:21 min)
    23.    Kukaan ei halua epäpätevää hoitoa tai huuhaata parantumiseen! (18:14 min)
    24.    Täydentävistä hoitojen hyödyistä on tietoa, muttei tietoisuutta (18:59 min)
    25.    Suomessa tehty täydentävistä hoidoista lähes 60 tutkimusta vuosina 1980-2014 (19:43 min)
    26.    Tietyillä keho-mieli hoidoilla vaikutusta terveydentilan kohentumiseen, oireiden sekä kivun lievitykseen (20:38 min)
    27.    Täydentävistä hoitomuodoista ei ole tutkimuksia ja se on totta! (21:20 min)
    28.    Käsitykset ainoista "oikeista" tutkimusmenetelmistä on aikansa elänyt (21:45 min)
    29.    KIRJA: Desmond J. Sheridan "Evidence-Based Medicine:Best Practice or Restrictive Dogma" (22:35 min)
    30.    Lääkärin ja potilaan suhde muuttunut (tutkimus)kirjallisuuden käytön vuoksi (24:08 min)
    31.    Erimielisyyden aiheuttajasta (25:02 min)
    32.    Nykyiset painotukset tutkimuksessa sivuttaa ihmitsen ja kohtaamisen humanistisen puolen (28:15 min)
    33.    Tekniset ratkaisut ihmisen "ongelmaan" on kuin lyijykynä kirjoitustaitoon (28:58 min)
    34.    Suuri humanistinen kohtaamisen tarve ihmisissä (29:49 min)
    35.    Vaihtoehtoisten hoitojen suosio lisääntyy (30:04 min)
    36.    Vallitseva hoitokäsitys ei ruoki ihmisen humanistista ydintä (30:33 min)
    37.    Kiire, suorittaminen ja tehokkuuden mekaanisuus meidän suurin tarinamme (31:48 min)
    38.    KIRJA James Pennebaker "Expressive Writing: Words That Heal" (32:37 min)
    39.    J. Pennebaker ja miten käytetty kieli vaikuttaa (33:16 min)
    40.    Mitä potilaat odottavat lääkäriltään? (34:04 min)
    41.    Mitä lääkäri odottaa potilaalta? (34:44 min)
    42.    Ihmisen ja tutkimuksen kohtaaminen vastaanotolla (35:57 min)
    43.    Keskustelu uskomushoidoista osoittaakin syvempään haasteeseen (36:34 min)
    44.    Ajattelutapa ohjaa koulutusta, henkilöstöä kuin rahaakin (36:42 min)
    45.    Humanismia Soteen! (37:25 min)
    46.    Esimerkki: ihmisläheinen ja lämminhenkinen kohtaaminen (37:40 min)
    47.    Humaanisuus ja läsnäolo on pieniä tekoja sydämestä, aidosti (40:08 min)
    48.    "Could a greater miracle take place than for us to look through each other's eyes for an instant?" Henry D. Thoreau (katso video: https://youtu.be/cDDWvj_q-o8 ) (41:34 min)
    49.    Ihmisten kokemukset, mielikuvat ja tunteet sulkeistetaan "placebona" pois koejärjestelyissä (42:02 min)
    50.    Kokemuksen rooli suuri tervehtymisessä (42:45 min)
    51.    Potilaan kokemus on yksi laadun kriteeri (43:26 min)
    52.    Kehoa ja mieltä ei voi erottaa (44:11 min)
    53.    Vaikuttaako onnellisuus hyvinvointiin? (45:10 min)
    54.    Holistinen ihminen vaiko materiaalinen ihminen? (45:40 min)
    55.    Mielen "molekyyli"? (46:36 min)
    56.    Mielen ongelma ulkoistettu (47:09 min)
    57.    Ihminen on molempia: mieltä ja biologinen “kone” (47:44 min)
    58.    Olemme erilaisia eri hetkinä (48:28 min)
    59.    Ihminen tietää ja tuntee intuitiivisesti, mikä parantaa (48:56 min)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoisuusmedia podcast#4 ❈ Matka naisen voimaan ❈ Nanna Mikkonen

Tietoisuusmedia podcast#2 (2/2 ) ❈ Puoskarilaki. Keskustelua tunteella vai tieteellä? ❈ Pauliina Aarva