Tietoisuusmedia podcast#2 (2/2 ) ❈ Puoskarilaki. Keskustelua tunteella vai tieteellä? ❈ Pauliina Aarva

    ▹ Voit kuunnella Tietoisuusmedia podcast#2:n KIEKU palvelun kautta: kirjoita vain "Tietoisuusmedia" hakukenttään niin näet kaikki podcastimme. Kuuntelu onnistuu helposti myös puhelimellasi applikaatiolla, jotka löydät näistä linkeistä iPhoneen & Androidiin.

    ▹ Blogin lopusta löytyvät podcastin väliotsikot aikamerkkeineen, kuin myös Youtube videon "lisää" -osiosta.

    ▹ Blogin lopusta löytyy myös lisäviitteitä kirjallisuuteen keskustelun edistämiseksi.

    ▹ Tietoisuusmedia löytyy somesta: LinkedIn, Facebook, Instagram, Youtube, Reddit ja Twitter.

    PODCAST#2 (osa 2/2)

    Podcast #1:n (osa 1/2) loppupuheenvuoro Pauliina Aarvalta löytyy Youtubesta kohdasta 48:44 min

    48:44 min

    Pauliina: 
    Tästä on kysymys siinä, että on joskus vaikeaa keskustella järkevästi mielen vaikutuksesta
    kehoon ja sairauksiin. Tavalliset ihmiset intuitiivisesti tietävät, että näin on.
    Että he parantuvat paremmin, kun heillä on turvaa, henkistä ja tietysti myös fyysistä huolenpitoa,
    hyvää ruokaa ja puhtautta ja mieli on hyvä. [Ihmiset] tietävät sen kokemuksesta,
    mutta sitä ei voi biolääketieteellisesti mitata.

    *****
    Podcast#2 2/2

    1:08 min

    Jaan-Erik:
    Olisiko tässä esitys tieteelle, että sitä [ihmisen kokemukseen perustuvasta intuitiivisesta tiedosta siitä, mikä parantaa; turvan, henkisen ja fyysisen huolenpidon, hyvä ruoan, puhtauden ja hyvän mielen vaikutusta] voisi alkaa mittaamaan?

    Puhutaan reduktionistisesta ihmismallista ja atomeista, ja mennään pieneen kvanttifysiikan maailmaan: Kuinka todella pienistä asioista on kyse tässä meidän universumissa.

    Jos muistan oikein, Max Planck*, kvanttimekaniikan ja -fysiikan pioneereja, oliko hän tai joku muu, joka totesi että näiden “partikkeleiden” (nyt kun en muista parempaa sanaa) toimintaa ei voi millään muulla tavalla selittää, kuin että ne ovat tietoisia. Siten tietoisuus on jokin elementti siinä [pienimmässä universumin ”rakennuspalikoissa”, jota kvanttifysiikkakin tutkii]. Tämä ei ole nyt suora lainaus. Tässä väitteessä kuitenkin annettiin ymmärtää, että mieli ja materia, tai tietoisuus ja materia ovat yhtä.

    Tätä on erilaisissa uskontokäsityksissä, filosofioissa ja psykologioissa kautta rantain maalailtu, vaikka sitä ei ole nyt tuotu esille. Nyt kun palataan takaisin monta askelta tähän arkeen ja kehoon, kun mieltä ei niin sanotusti voi mitata….

    *Max Karl Ernst Ludwig Planck, 1858-1947, saksalainen, vuonna 1918 fysiikan Nobelin palkinnon voittanut teoreettinen fyysikko

    Pauliina:
    … niin fysikaalisesti mitata. Muuten kyllä voidaan [mitata] erilaisilla mielen mitta-asteikoilla..


    Jaan-Erik:
    … kyllä. Tämä on irrotettu keskustelusta. Mutta intuitiivisesti ihmisinä tiedetään, kun kohtaamme mielen, kehon tasolla, yksilönä, juuri niin kuin sanoit, tästä kohtaamisesta lääkärin kanssa, tai kenen tahansa ihmisen kanssa, joka sinua hoitaa…. näistä näkisin ympyrän, joka on yhdessä mielessä sulkeutunut, mutta me puhumme vain yhdestä osasta siitä ympyrästä, jonkinlaisen varmuuden saavuttamiseksi …

    Vähän niin kuin, että “Nyt me olemme saavuttaneet varmuuden terveydestä”, kun puhutaan biolääketieteestä. Eli yhden suhde yhteen; tähän ongelmaan on tällainen vastaus. Hakisin sitä, että näin [ymmärrettynä biolääketiede] tuottaa meille turvaa.

    3:34 min

    Pauliina:
    Kyllä, kyllä.

    Jaan-Erik:
    Ja samalla helppous lähestyä sitä [ihmistä], sulkemalla mieli pois. Kuten sanoit…

    Pauliina:
    Siitä on vaikea keskustella.

    Jaan-Erik:

    Siitä on vaikea keskustella.

    Jokainen puhuu kuin selin toisiinsa tärkeistä asioista, mutta emme puhu silmätysten, toista kohden ja kuuntele. Olemme asian äärellä, mutta me katsomme sitä eri näkökulmasta.

    Yksi on oikeassa omasta näkökulmastaan, vaikka biolääketieteessä ja se pitää paikkansa. Sitten ihminen inhimillisenä olentona omasta kokemuksestaan, tervehtymisestä ja parantumisesta sekä terveyttä, toisesta näkökulmasta…

    Pauliina:
    … ja psykologia tutkimuksena katsoo omasta näkökulmastaan.

    4:24 min

    Jaan-Erik:
    … ja näitä [näkökulmia] on viisikymmentä, sata tai tuhat kun siihen lisätään uskonnot ja muut vastaavat [ideologiset] asiat.

    Tästä jonkinlaisesta kolmiulotteisesta isosta maailmasta katsottuna silti tuntuu, että rationaalinen, reduktionistinen maailma[nkuva] sekin pyrkii turvallisuuteen, johdonmukaisuuteen, helppouteen, hakien varmuutta aivan samalla tavalla kuin ihminen, joka tulee vastaanotolle tai yrittää tervehtyä sairaudesta.

    Hänkin hakee helppoutta, varmuutta ja vastauksia. Tuntuu, että olemme saman asian äärellä, mutta [katsomme sitä] aivan eri näkökulmista.

    5:05 min

    Pauliina:
    Niinpä. Tulee se näkemys kaiken kaikkiaan siitä, että miten näemme maailman yleensäkin. Sehän on oma iso keskustelunsa, tämä maailmankuvakysymys. Sehän on taustalla kaikissa näissä jutuissa.

    Nythän meillä on länsimaisissa tieteissä [käsitys, että], sehän on täydellinen, aukoton dogmi. [Se on] reduktionistinen materialismi. Se johtaa lääketiedettä, se johtaa muita tieteitä ja alkaa suurin piirtein johtamaan sitä, että kaikki redusoituu materiaan ja henki on materian tuotetta. Se on todella hieno ja looginen maailmankuva. Sitä nimitetään tieteelliseksi maailmankuvaksi. Se on looginen todella vahvalla tavalla ja se voidaan selittää darvinistisen evoluutioteorian mukaan.

    Sekin on hyvä, looginen ja oikein: olemme apinoita ja olemme olleet vesieläimiä aikaisemmin.

    Näin se menee :)

    6:27 min

    [Teoria] on siihen saakka looginen, kunnes puhutaan alkuräjähdysteksestä suurinpiirtein 14,6 miljardia vuotta sitten. Alkuräjähdys tapahtui vain että “poks!” ja sitten alkoi materia kehittyä…

    Mutta mikrosekunti alkuräjähdystä ennen, siitä ei tiedetä, mitä silloin oli, koska alkuräjähdys on teoreettinen käsite. Se [alkuräjähdys] voidaan tietysti laskea loogisesti ja matemaattisesti. Mutta se on teoria, joka on looginen ja sen takia ajatellaan, että se on ikään kuin ainoa mahdollinen.

    Sitten on vanhoja itämaisia teorioita, mitkä lähtevät ihan toisesta suunnasta. Niiden mielestä onkin niin, että henki on luonut aineen. En ota kantaa nyt tässä kumpaankaan suuntaan. Minusta kysymys on mielipide asiasta, että kumman haluaa nähdä.

    Kannatan tottakai, evoluutioteoriaa, se on selvä juttu.

    Se, että kaikki redusoituisi puhtaasti materiaan, minusta se on epälooginen käsitys maailmasta.

    Me emme voi sitä loogisesti perustella; mieli ei redusoidu materiaan. Tässä on tietysti emergenssi ominaisuus, eli mieli emergoituu materiasta [eli mieli tulee esille uutena materian ominaisuutena ja osana materian evoluutiota].

    Olkoon niin, emergoitukoon nyt sitten.

    Se ongelma ei ole arkielämässä, eikä arkitieteessäkään. Pulma on siinä, että se [reduktionistinen maailmankuva] ohjaa meidän toimintaamme. Se ohjaa palvelujärjestelmää; sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää, jota tunnen enemmän. Ihmisen ajattelu on [vaikuttanut] palvelujärjestelmän kehittämiseen  siihen suuntaan, ikään kuin [ihminen olisi ainoastaan] materiaalinen olento, [ja että tämä materiaalinen ihmisen puoli] on kaikkein tärkein.

    Silloinhan se onkin, kun ihmisellä on nälkä. Ihmisen pitää saada syödä ja turvaa. Mehän olemme ylittäneet sen tason tässä yhteiskunnassa, että äärimmäinen perusturvallisuus ei olisi turvattu. Sehän on meillä turvattu, kaikilla.

    Turvattomuus useimmiten liittyy sosiaalisiin suhteisiin. Sitä kautta voi tulla muuta turvattomuutta, nälkää ja kylmääkin, koska ei osata olla ihmisten kanssa. Meillä on tunnevajautta. Meillä on väkivaltaa ja kaikennäköistä muuta ongelmaa.

    Trauma, mikä ihmisillä on, se näkyy terveydessä, terveydenhuollossa. Puhutaan jopa “traumainformoidusta sotesta” [näkemys, jonka mukaan erilaiset lapsuus- ja muut psyykkiset traumat olisi otettava nykyistä vakavammin huomioon sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa ja tarjonnassa].

    On liikkeitä, jotka ovat sitä mieltä, että kaikessa sosiaalihuollossa, sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä ensiksi [pitää ] selvittää ihmisen tausta ja traumat, [ja] siitä lähteä hoitamaan.

    Se on radikaali, uusi ajatus. Se on nyt aktiivisten ihmisten esiintuomaa ja kyllä sitä joissakin paikoissa toteutetaankin. Tämä nyt vähän hajaantui tästä maailmankuvasta.

    9:58 min

    Jaan-Erik:
    Tuosta päästään alkuräjähdyksestä hoitofilosofiaan. Sitä harvassa kahvipöydässä päästään noin nopeasti tekemään!

    Toisaalta tuntuu, että silti ollaan asian äärellä. Jos palaudutaan fysiikkaan: me näemme valon aallonpituudesta vain murto-osan. Kaikki [näkemämme] valon aallonpituuden ulkopuolella [oleva], erilaisilla mittalaitteilla mitattuna, päästään vasta sitten käsiksi, tai olemme ainakin [vaikkapa alkuräjähdyksestä] teoreettisesti tietoisia.

    Jos itsekin menen lääkärin vastaanotolle, ei minua hirvittävästi helpota se, että mieleni ”emergoituu” materiasta. Minun päänsärky tai vaiva, mitä tahansa siihen liitän, on iso kokemus.

    Palauttaisin haasteen siihen, että moni täydentäviä hoitoja antavan ihmisen ja ryhmän, myöskin lääketieteen puolelta… jokainen ihminen kuitenkin - voisin sanoa melkein kaikki - haluaa [keskittyä elämään hyvin ja turvallisesti:] mennä kotiin, ansaita elantonsa, nauttia elämästä ja varmasti suurin osa näistä ihmisistä haluaa auttaa toista.

    Pauliina:
    Tottakai.

    11:19 min

    Jaan-Erik:
    Jos tämän [kokonaiskokemuksen] puristaa materialistis-reduktionistiseen 15 minuutin, tai parhaimmillaan 10 minuutin vastaanottotapahtumaan, jossa toinen ihminen haluaa tulla kohdatuksi ja toinen hakee yksi yhteen vastausta … on se lähtökohtaisesti aikamoinen soppa.

    Vaikka tiedettäisiin kvanttifysiikasta tai teorioista, se inhimillinen kokemus jättää - kuten sanoit traumainformoidusta sotesta - tuntuu, että olemme siinä [sopassa] jo ihmisinä. Kun katsoo mediaa ja seuraa keskusteluja, mitä tässä nyt käydään, niin kohtaamisen tarve on suurempi. Tämä on minun henkilökohtainen tulkintani.

    Kun [vastaanotolla olevan] pöydän toisella puolella [lääkärillä on] vähän kriisi: Olet sijoittanut rahaa, aikaa ja vaivaa, halutessasi ammatin arvostetussa paikassa meidän yhteiskunnassa, niin on aikamoinen paine hoitaa [asiakas; ratkaisu] tehokkaasti ja oikein, vaikka 15 minuutissa.

    Tuntuu, että olemme jo tässä kohdassa, ennen kuin aloitamme edes keskustelua, jumiuduttu polariteetteihin kiinni: Kummallakin on halu mennä kotiin, että tietää, että minulla ei ole mitään hätää. [Potilas/asiakas voi puolesaan ajatella, että] minulla on vertaisryhmä, minut kohdattiin ja minun ongelmani tuli esille.

    Mitä Leena Maria sanoit aikaisemmin, että [esim. kriisissä olleet ihmiset ovat oman tilanteensa] kirjoitanut esille. Se on tullut ulos. Tarina on kuultu, se helpottaa. Kun katsoo näitä [vastaanotolla olevaa asiakasta ja häntä hoitavaa lääkäriä;] ihmisiä, tuntuu, että ne [tilanteet] ovat samanlaisia.

    Toinenkin [hoitaja, lääkäri] haluaa, että olen auttanut ihmisiä, olen saanut siitä tottakai palkan, ja asiat on tehty oikein. Kummassakin ääripäässä tuntuu olevan inhimillinen pyyntö samaan asiaan, mitkä eivät kuitenkaan kohtaa kohtaamistilanteessa, mutta inhimillinen kohtaamisen tarve kuitenkin “tulvii” reunojen yli.

    Keskustelussa tämä siirretään syrjään ja sille annetaan erilaisia leimoja ja nimiä…

    13:28 min

    Pauliina:
    … ja potilas menee täydentäviä hoitoja antavan hoitajan luokse saamaan ymmärrystä.

    Leena Maria:
    Juuri näin. Kuulin joku aika sitten nuoren lääkärin kommentoineen: me tehdään niin pitkiä vuoroja ja päivystetään, että ei siinä jaksa vuoron päätteeksi, kun odotat kotiin pääsyä, ajatella, miten sanot asiakkaalle, että kuolet kohta. Minä sanon, kun se pitää sanoa.

    Se pysäytti. Niin, että hänkin haluaa auttaa. Mutta hän ei jaksa, eikä hänellä ei ole taitoja.

    Pauliina:
    Eikä aikaa.

    Leena Maria:
    Eikä aikaa. Sitten sieltä töksäytetään se kauhein lause, että se on tässä nyt. Miten sen itsekukin ottaa vastaan, jos tällaisen lauseen kuulee…?

    14:29 min

    Jaan-Erik:
    Vastapuolella tilanne on se, että otat tuon [diagnoosin, prognoosin] ja lähdet [niiden] kanssa.

    Kummatkin menevät koteihinsa: Toinen on tehnyt työnsä oikein, ja inhimillisistä syistä ei ole jaksanut. Toinen on saanut [mieltä painavan] diagnoosin tai ennusteen tilanteesta.

    Inhimillinen kriisi on äärimmillään kummassakin päässä.


    14:47 min

    Pauliina:  
    Niin on. Siksi tällainen keskustelu ylipäätään on tarpeen, eikä se polarisoituminen, että kuka tekee oikein: Missä se on se oikea? [sitten sanotaan, että] "Nuo ovat väärässä ja nuo ovat oikeassa!"

    Jaksettaisiin keskustella niistä tavoista, miten kohtaamista voidaan parantaa.

    Jos kerran tällaisten täydentävien hoitojen systeemi, epävirallinen järjestelmä reaalisesti on olemassa, niin funtsittaisiin että miksi se on olemassa? Ehkä sitä ei tarvittaisi, jos kohtaamista olisi enemmän siellä [tavanomaisessa hoidossa, vastaanotolla] ja aikaa.

    Eihän se ole lääkärin vika, että vastaanottoaika on 15 minuuttia. Sehän on meidän tehokkuusajattelussa se lähestymistapa.

    Sekin, kun ajatellaan, että vastaanottoaika on tietyn pituinen tai voit ottaa kaksi vastaanottoaikaa … lähtökohta on, että [vastaanotto, kohtaaminen] pitää standardoida.

    15:57 min

    Ymmärrän, että nykymaailmassa on vaikeaa kohdata henkilöä, yksilöä, asiakasta, avun tarvitsijaa sillä tavalla, että hänelle annetaan niin paljon aikaa kuin hän tarvitsee. Käytännössä se on [tietysti] mahdotonta.

    Ajattelen niin, että jos meidän koko [sote-järjestelmässämme ] orientaatio, mielen orientaatio, sanotaanko vaikka tietoisuutemme ottaa huomioon tämän ulottuvuuden, että auttamisen ytimessä on kohtaaminen, oli se sosiaalipuolen auttamista tai fyysisen puolen auttamista (vaikka silmätulehdus) tai mitä muuta tahansa, [niin sen] ydin on kohtaamisessa.

    Ja tekninen auttamismenetelmä, onko se sosiaalipuolella rahan antaminen tai lääke terveyspuolella, se minun näkemykseni mukaan päälle tuleva, tavallaan “päiväpeite” varsinaisen pedin päälle.

    Kohtaaminen on perusasia, joka auttaa missä tahansa ongelmassa ensin ja se auttaa myöskin jälkeenpäin. Sillä [kohtaamisella] on myös kumulatiivisia vaikutuksia.

    17:15 min

    Tässä on käsittääkseni kysymys juuri siitä, että minkälainen tietoisuus meillä maailmasta on: miten näemme itsemme ja miten näemme toisen tyypin, ihmisen, asiakkaan, olipa se [nimeltään] “asiakas” tai “ihminen”.

    Varsinkin, jos olet ammattiduunissa, niin toisen ihmisen kohtaaminen on myös sitä ammatillista orientaatiota. Se ei ole mikään ammatillisesti opittava tekninen taito. Kyllä se on suhtautuminen, näkemys… miten sen sanoisin… miten te sanoisitte, mitä se sitten on….

    Se ei ole tekninen taito, vaan se on, ehkä voisi sanoa, että se on jotakin mikä tulee sydämestä.

    17:58 min

    Leena Maria:
    Olisin sanonut juuri noin: mikä tulee sydämestä. Se on toisille itsestäänselvä lahja, mutta ei kaikkien.

    Pauliina:
    Kyllä sitä voi oppiakin.

    Leena Maria:
    Kyllä. Koska sitä voi oppia, niin ilman muuta sinne koulutukseen. On niin tärkeästä asiasta kyse.

    Nyt kerron teille omakohtaisen kokemuksen. Sattuneista syistä olen käynyt läpi monta kirurgista operaatiota [syöpä, ei sytostaatteja eikä sädehoitoa] ja kohdannut aika monta lääkäriä. Suurin osa aivan ihania lääkäreitä. Tein empiiristä arkitutkimusta ja kysyin lähes jokaiselta lääkäriltä saman kysymyksen, että

    - “Anteeksi, saanko kysyä jotakin henkilökohtaista?”
    - “Kyllä, saat kysyä.”
    - “Uskotko, että elämässä on muutakin kuin pelkkä tämä fyysisyys ja materia?”

    Suurin osa heistä sanoi jotenkin näin:

    “Joo. Kyllä uskon, että on muutakin.” Toinen sanoi, että “Varmasti on.” Kolmas, nuori naislääkäri, [kysymyksen esitettyäni] kyyneleet alkoivat valumaan hänen silmistään, kun jokin kosketti häntä syvästi.

    Yksi lääkäri oli mielenkiintoinen. Se oli päivää ennen kun hän leikkasi minut, jolta kysyin saman kysymyksen. Hän vastasi “En ymmärtänyt kysymystä!” Pysyin rauhallisena ja kysyin uudestaan, että “Uskotko sinä, että on jotakin muutakin [kuin tämä keho ja fyysisyys]?”, hän vastasi “No, en ole ajatellut!”.

    Silloin ajattelin, että sinun käsiisi annan itseni huomenna o-ou…

    20:05 min

    Leena Maria:
    Kaikki meni kuitenkin hyvin. Toinen asia, on se että aika monta kohtaamista lääkäreiden kanssa käyneenä olin tehnyt ratkaisun, että minun parantumisen tie sisälsi loistavan kirurgian, energiahoidot ja hopeopatian.

    Tämä paketti oli se minun valinta, joka toi tyyneyden ja sisäisen rauhan sydämeen. Päätin, että en tee yhtään valintaa pohjautuen pelkoon. Kaikki valinnat ja päätökset, mitkä teen, minun pitää löytää ensiksi sisäinen rauhan tunne ja varmuus sisältäni, että on oikein tehdä näin.

    Olen valtavan onnellinen, että kuljin tätä tietä. Olen valtavan onnellinen niistä ihmisistä, jotka hoitivat minua näillä lempeillä ns. luomuhoidoilla ja kosketushoidoilla.

    He tavallaan antoivat minulle voimaa ja lempeyttä nähdä kokonaisuus. Ja tulla tietoiseksi siitä, että on monta tietä parantumiseen ja mikä on minun tie.

    Olin myös lähettiläänä, että halusin jokaisessa toimenpiteessä, lääketieteen edustajien kohtaamisessa kertoa tämän asian. Se mitä ihmettelen, aina kontrolleissa [käydessäni] ei kukaan lääkäri, ei yksikään ihmetellyt että miten on mahdollista, että voi niin hyvin, että voin paremmin ja paremmin. Miten on mahdollista, että lenkkeilyssä lenkkikaverit eivät pysyneet perässä?

    Minusta se oli ihmettelyn aihe! Itse tiesin mistä se johtui: Olin saanut maailman parasta hoitoa, olin saanut yhdistelmähoidon.

    Suurin löytö oli nousta pelon yläpuolelle ja ymmärtää, että sisäinen rauha ja sisäinen varmuus kuinka edetä ja luotat sinun hoitajiin, aktivoi kehon parantumisen.


    22:35 min

    Pauliina:
    Kyllä, se on sitä kokonaisvaltaisuutta. Olen todella iloinen ja onnellinen puolestasi, että sinulla on ollut hyviä hoitajia sekä sairaalassa, että tällä täydentävällä puolella. Jos avaisin tätä tilannetta, mikä minun positio tai perspektiivi tähän on.

    Nyt sinun lääkärit ovat voineet ajatella näin, että se oli itsestään parantumista: paranit joka tapauksessa. Sillä ei ollut mitään merkitystä, koska ajatellaan, että täydentävät hoitomuodot, varsinkin homeopatia on puhdasta plaseboa.

    Heidän näkökulmastaan se on itsestään parantumista, voi toki olla pientä plasebovaikutustakin mukana. Mutta jos ajatellaan, että kaikessa hoidossa on kolmannes plasebovaikutusta niin silloin tässäkin olisi plasebo -vaikutus. Se on tavanomainen biomedisiininen näkökulma.

    Jos katsotaan tutkimustoimintaa, että miten tätä tutkitaan. Homeopatiahan on sellainen punainen vaate monelle, että siitä ei saisi puhuakaan. Minäkin olen saanut paljon kritiikkiä skeptikkojen taholta.

    Yleensä olen kirjoittanut siitä, että [miten] homeopatiaa on tutkittu. Sitähän on tutkittu paljon. Tieteellisen tutkimuksen tulokset ovat ristiriitaisia. On olemassa paljon tutkimuksia, jossa homeopatian tulokset keskimäärin ovat olleet plasebon tasoa. Sitten on tutkimuksia että [homeopaattinen hoito] on ylittänyt plasebon vaikutuksen. Se riippuu metodista; mitä tiukemmin plasebokontrolloituun tutkimukseen mennään, mitä tiukemmat kriteerit laitetaan, niin sitä vähemmän vaikutusta tutkimuksissa tulee.

    Tämä on minusta tyyppiesimerkki siitä, kuinka tiedettä voidaan käyttää moniin tarkoituksiin.[Tiedettä] voidaan käyttää osoittamaan, että homeopatia on hyödyllistä. [Tiedettä] voidaan käyttää osoittamaan, että homeopatia on haitallista.


    Oma kantani homeopatiaan on täysin neutraali. Minulla ei ole mitään mielipidettä siitä, onko se hyvää vain huonoa, mutta olen onnellinen siitä, että sinä olet kokenut saavasi siitä avun. Se, että ihminen kokee jostakin saavansa avun, on minusta aivan yhtä tärkeää [kuin se], että joku väittää, että se on kliinisin kokein osoitettu. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kaksi eri totuudellisuuden muotoa.

    Mutta homeopatia on pulmallinen kysymys teoreettisen taustansakin mukaan. Se ei millään tavalla sijoitu tähän länsimaiseen lääketieteen ajatteluun...paitsi, että ne homeopaattiseet lääkkeet… Olen käsittänyt, että homeopatiassa on muutakin kuin ne pillerit, pienet rakeet, että hoidossa on muutakin. Näihin rakeisiin se kriittinen keskustelu [kuitenkin  ] kulminoituu. Siinähän on ajatus, että ne [homeopaattiset lääkkeet] on potensoitu eli laimennettu ne ‘lääkkeet’ ja niissä on sitä [vaikuttavaa ainetta] todella vähän.

    [Homeopatiassa ymmärtääkseni] ajatellaan, että homeopaattisissa lääkkeissä on energeettistä [mahdollisesti informaatioon perustuvaa] vaikutusta. Tämähän ei liity länsimaiseen lääketieteeseen mitenkään muuten paitsi, että onhan rokotteissa sama idea, että niissä on “laimennettua” [puolustusreaktion aiheuttava ainetta]. Homeopatiassa se on niin laimennettua, että siellä ei enää ole sitä ainetta [oikeastaan ollenkaan, ainakaan nykymenetelmin havaittavia määriä].

    Mutta tämä on sellainen keskustelu, että mielelläni en tähän...

    26:40 min

    Jaan-Erik:
    … iso aihe…

    Pauliina:
    …puuttuisi ollenkaan, mutta tämän verran kuitenkin puutuin.

    Sanon tässä kuitenkin julkisesti, ettei tarvitse kymmenettä kertaa taas sanoa, että en ole ajamassa homeopatian asiaa. Vaan suhtaudun siihen tutkijana täysin neutraalisti.

    27:02 min

    Jaan-Erik:Minulla heräsi kysymys, kun puhutaan parantumiskokemuksesta. Olet [Leena Maria] saanut apua sinun omanlaisesta tiestäsi, minkä valitsit omaksesi. Koit että sait avun, toivon, varmuuden ja luottamuksen ja monet muut asiat, mitkä ovat osa tervehtymistarinaa.

    Miten Pauliina ajattelet, jos pystyisin kääntämään tämän tarinan toisinpäin.

    Kun mennään kovaan lääketieteeseen sisälle: vaikka kaikki on yritetty eikä parantumista tapahdu, niin minkä - sanotaanko nyt epäonnistumiseksi - se luetaan, että kun kerran näin eksaktista ja isosta tieteestä kysymys, sanotaanko että tämä asia [hoito] ei toiminut tai ihmisellä petti jokin sisäelin tai tämä [lääke] ei ollut tarpeeksi vahva…?

    Kuitenkin parantumista haetaan ja selkeyttä siihen [hoitamisen ja tervehtymisen prosesseihin]. Samalla tavalla ylitetään raja, kun [tervehtymistä] ei tapahdu.

    28:08 min

    Pauliina:
    Ensinnäkin kannatan länsimaista lääketiedettä todella paljon. Ihailen ammattinsa osaavia lääkäreitä.

    Enkä oikeastaan pysty tähän sanomaan mitään lääkäreiden puolesta. Useimmiten selitys kuitenkin on, että lääketiede ei kertakaikkiaan pysty. Tiedetään, että lääketiede ei pysty kaikkeen. Ei se voi kaikkea parantaa. Kyllä se tiedetään. Kaikki lääkäritkin tietävät sen.

    Meidän supertehokkuutta ja teknistä täydellisyyttä tavoitteleva maailmamme ja joskus myös potilaatkin odottavat liikoja terveydenhuollolta.

    Voi olla, että terveydenhuollossa epäonnistuminen on luonnollista. Epäonnistuminen todellakin “ulkoistetaan” [sitä ei haluta nähdä], vaikka tiedetään, että se on luonnollista, että kaikkia ihmisiä ei voida parantaa. Lääketiede ei ole täydellinen. Mikään tiede ei voi olla täydellinen.

    Kun tieteestä puhutaan - kaikki tiede - on vain pyrkimystä epävarmuuden pienentämiseen. Ei tiede mitään totuutta koskaan tuokaan. [Tiede] pyrkii asteittain [epävarmuutta] pienentämään. Totuudetkin aina vaihtuvat historiaan saatossa. Voi olla, että tässä ollaan nyt jonkinlaisessa paradigman muutoksessa. Tosin siinä ollaan oltu jo kaksisataa vuotta!

    Mutta tuosta, kun ihmisiä kuolee leikkauksiin ja muualle, niin se kuuluu tähän ihmisen kohtaloon ja ihmisen ongelmaan. En näe sitä erillisenä terveydenhuoltojärjestelmän kysymyksenä, vaan koko tähän kuvaan [liittyvänä], ikään kuin teknisesti meidän pitäisi ikuisesti elää.

    Tai meidän pitäisi olla väistämättä ulkoisten olosuhteiden kautta onnellisiakin, esimerkiksi. Että mitä enemmän meillä on taloudellista vaurautta, sitä onnellisempia me ollaan. Ne [vauraus ja onni] eivät [läheskään aina] kulje käsi kädessä. Se on vähän samaa asiaa tässä.

    30:29 min

    Tähän liittyen on mielenkiintoista se, että tällä biomedisiinisellä puolella nämä täydentävien hoitojen kriitikot ei [vät hyväksy muita kuin lääketieteelliseen ajatteluun nojaavia hoitomuotoja] … [kuitenkin] suurin osa lääkäreistä hyväksyy useimmat [ja yleisimmin  käytetyt] täydentävät hoidot [kuten akupunktio, kiropraktiikka ja erilaiset hieronnat].

    Kukaan ei tietysti hyväksy ihmisten huijaamista.

    Sitä tapahtuu [täydentävien hoitojen puolella, ja tapahtuu] myöskin tällä [virallisella] puolella. Ei huijaamista pidä hyväksyä virallisen terveydenhuoltojärjestelmän puolellakaan.

    Jaan-Erik:
    Missään puolella…

    Pauliina:
    Ei. Se on tässä kontekstissa outoa, mutta ymmärrettävää, että varsinkin se mistä puhuttiin alussa - polarisoidusta keskustelusta - että se polarisoitu keskustelu leimaa epäviralliset hoitomuodot ikään kuin vaaralliseksi. Sitten käytetään yhtä esimerkkiä, joka on 27 vuoden takaa…

    Jaan-Erik:
    Mikä se esimerkki on?

    31:21 min
    Pauliina:
    Esimerkki on se, että 5-vuotias diabetesta sairastava lapsi oli jonkin “kuhnekylpy”-hoitajan hoidossa ollut ja tämä ns. “Hoitaja, henkilö”, ei todellisuudessa ollut mitenkään [kouluttautunut] hoitaja vaan [tavallinen] ihminen. Hän oli suositellut vanhemmille, että tämä lapsi ei ottaisi insuliinia diabetekseen. Lopulta tämä lapsi kuoli.

    Tätä on 27 vuotta käytetty esimerkkinä siitä, kuinka vaarallisia täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot ovat. Tässähän on kysymyksessä se, että tämä kylpyhoito sinällään ei ole vaarallinen hoito. Se on viileässä kylvyssä olemista ja se voi virkistää joitakin ihmisiä. Mutta sehän ei ole mikään [diabeteksen] hoitomuoto.

    Tässä selvästikin teki rikoksen tämä ns. “hoitaja”, henkilö. Henkilö teki rikoksen, mutta se ei todista sitä, että nämä täydentävät hoitomuodot - joista sinäkin Leena olet saanut apua - olisivat yleisesti vaarallisia. [Kysymys oli yhden henkilön vakavasta väärinkäytöksestä, jota ei voi yleistää kaikkiin täydentäviin hoitajiin].

    Sitä paitsi 27 vuoden takainen esimerkki ei voi millään tavalla olla riittävä peruste väittämään tällaista, jos otetaan huomioon, että meidän terveydenhuollossamme kuolee vuosittain eräiden arvioiden mukaan jopa 1500 ihmistä sairaaloissa, voi olla että se on vähän vähemmän.

    [He kuolevat sairaaloissa] sellaisiin tiloihin, että kun he tulevat sairaalaan, heillä ei ole fataali tila eli heillä ei siis ole kuolemaan johtavaa sairautta, mutta he siellä menehtyvät. Tässä kontekstissa yhden ihmisen ottaminen esimerkiksi, ikään kuin taisteluvälineenä, on minusta älyllisesti laiskaa, älyllisesti epärehellistä.  

    33:10 min

    Leena Maria:
    Uudempia esimerkkejä ei ole nähtävästi?

    Pauliina:
    Uudempia esimerkkejä voisi tulla jos tutkittaisiin. Lähdettäisiin selvittämään tämä asia kunnolla, että missä ne vaarat ovat ja miten niitä voitaisiin ehkäistä.

    Täydentävien hoitojen puolella ei voi tietenkään tapahtua samanlaisia vakavia kuolemantapauksia kuin virallisen terveydenhuollon sairaaloissa, koska ne toimivat ihan eri asioissa, eri asioina.

    Ne eivät ole sama asia. Ne ovat vähän niin kuin suihkukoneella meneminen [verrattuna] polkupyörällä menemiseen. Kukaan ei lähden polkupyörällä matkustamaan vaikka Etelä-Afrikkaan. Kyllä sinne otetaan lentokone.

    Se on sama asia näissä täydentävissä hoidoissa. Niitä käytetään tukena, apuna, lisänä, kuntoutuksen parantamisessa, terveyden edistämiseksi aika monta kertaa, nimenomaan tukemaan ihmisen omaa parannusvoimaa.

    Kylläkin sairauksien yhteydessä [täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja] käytetään lievittämään oireita. Puhun nyt niistä tutkimuksista, missä on tutkittu sitä, kuinka näitä hoitomuotoja käytetään.

    Tästä näkökulmasta keskustelu muuttuisi aivan erilaiseksi, kuin se tällä hetkellä julkisuudessa on: eipäs-juupas, kylläpäs, onpas vaarallista ja voi-voi… Kamalaa vastakkainasettelua [tällainen keskustelu], jonka toivoisi nopeasti siirtyvän vähän korkeammalle älylliselle ja sydämen tasolle.

    34:34 min
    Jaan-Erik:
    Itse kun en ole tutkija, niin eikö ole mielenkiintoista, että yhdestä esimerkistä tuodaan yleiseen keskusteluun kaikkia kattava leima. Mikä on varmasti tieteen periaatteita vastaan, tällainen yksityisestä yleiseen ajattelu…

    Pauliina:

    Se on propagandan periaate … !

    Jaan-Erik:
    … propagandan periaate. Se ei kuulu tieteeseen ollenkaan. Mielestäni tieteeseen ei myöskään kuulu juupas-eipäs -jutut, vaan tutkimus.

    Minulla on päässäni ollut sanonta, että “Tiede ei ole ikinä sanonut sanaakaan, se on väline.”

    Se ei ole puhunut omalla suulla koskaan, se on väline. Mutta ihmiset puhuu! Ihmiset, auktoriteetit, kokemusasiantuntijat ja ihmiset jotka eivät ole asian kanssa tekemisissäkään ottavat kantaa. [Ja siksi] tiede välineenä on niin hyvä. Olen itse myös tieteellisen tutkimuksen ehdoton kannattaja.

    Huomaan, että tässä keskustelussa puhutaan terveydestä ja hyvinvoinnista sekä eri vaihtoehdoista siihen [parantumiseen]. Ja se keskustelu, mitä nyt käydään - lisäisin sinun [Pauliina] äskeisiin arvioihin keskustelun tasosta - että se tuntuu enemmänkin katutappelulta, verrattuna siihen, että halutaan löytää jokin yhteinen ratkaisu.

    Siellä [eri puolilla] ollaan nyrkit pystyssä, ei ole hanskoja, eikä hammassuojia [mutta loputon halu “voittaa” ja/tai “kukistaa” vastustaja keinoilla millä hyvänsä], eikä mitään muutakaan, vaan sellaista …

    Pauliina:
    … mäiskimistä

    Jaan-Erik:
    … mäiskimistä ja halua voittaa [intellektuaalinen, retorinen, poliittinen tai tieteellinen ”keskustelu”] brutaalilla tavalla. Sen jälkeen, mitä tässäkin pöydässä on koettu, leimataan ihmisiä. Sitten aiheutetaan hallaa erilaisilla kommenteilla.

    Jonkinlainen väkivalta, on [pääasiallinen] menetelmä tieteellisessä [lehtien palstoilla käydyssä ja tiedettä sivuavassa] keskustelussa…


    36:21 min

    Pauliina:
    … oikeastaan se enää ole tieteellistä keskustelua

    Jaan-Erik:
    … aivan

    Pauliina:
    Tiedettähän käytetään siinä keppihevosena.

    Jaan-Erik:
    Juuri näin.

    Pauliina:
    Näillä keppihevosilla sitten mäiskitään.

    Ei se julkinen keskustelu tieteellistä keskustelua olekaan. Sehän on aika kaukana tieteellisestä.

    Siinä tieteestä tulee ikään kuin myyttinen hahmo,  samalla tavoin kuin diabeteslapsesta. Se [tällainen] on myyttinen hahmo: tiede hyvä, diabetes lapsen kuolema pahaa [sen sijaan, että tarkasteltaisiin lapsen hoitoon liittyviä vastuita ja “hoitavan" ihmisen tekemää rikosta; tapahtumaa käytetään edelleen ns. malliesimerkkinä ja “pahan” leimana täydentävistä hoidoista].

    Näihin tämä kulminoituu: Terveydenhuoltojärjestelmässä tiede hallitsee ja täällä diabeteslapsen tappamis[tapauksessa] hallitsee pahuus. Ikään kuin todellisuus olisi tällainen.

    Kuitenkin fakta on, että terveydenhuoltojärjestelmässä…  britit ovat tehneet selvityksen, että

    länsimaissa terveydenhuoltosysteemeissä käytettävissä olevista hoitomuotovariaatioista - siinä tutkittiin muistaakseni 3000 erilaista hoitomuotoa - niistä alle puolet on näitä evidence based [näyttöön perustuvia] hoitoja.*

    * BMJ.  Clinical evidence. Katsottu 28.2.2018.

    Edzar Ernst, joka on ehkä maailman tunnetuin vaihtoehtohoitojen vastustaja. Todella kova, hän on kirjoittanut paljon kirjoja, häneltä tulee nyt keväällä [2018] uusi kirja. Aion sen lukea. Hän on selvittänyt, että RCT eli satunnaistettujen kontrolloitujen kliinisten kokeiden mukaista näyttöä hoitomuodoista on terveydenhuoltojärjestelmässä, jos en väärin muista hänen analyysinsä mukaan noin 30%, ja näissä [terveydenhuoltojärjestelmän] ulkopuolisissa 10% [Erstin luku on 7.4%].**

    Eli se, jos tieteellä viitataan yleensä, kuten julkisessa keskustelussa on yleensä viitattu, tähän “evidence based” -ajatteluun, näyttöön perustuvaan lääketieteeseen, niin silloin täytyy muistaa se tosiasia, fakta, että myöskään terveydenhuoltojärjestelmässä suurin osa hoitomuodoista ei perustu tähän.

    **Ernst, E 2011. How Much of CAM Is Based on Research Evidence? Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine. Article ID 676490. Katsottu 28.2.2018.

    Se ei tarkoita sitä, että potilasmääristä, mitä on hoidettu [että näistä suurin osa saisi ei-näyttöön perustuvaa hoitoa], vaan sitä, että tässä tutkittiin yksittäisiä hoitomuotoja, jotka koskevat [joista osa voi koskea] vain hyvin pientä osaa sairaita. Suuria kansansairauksia se [tutkimus] ei koske.

    Keskustelu on tässäkin vähän … faktapohja puuttuu, tieteellinen pohja puuttuu. 

    38:58 min

    Jaan-Erik:
    Nyt kun on isoja asioita käsitelty ja menty myös inhimilliseen kokemukseen, mainittu alkuräjähdys ja päästy rakkauteen, huomioimiseen ja inhimilliseen kohtaamiseen. Niin, meillä on kuitenkin ollut tarve Tietoisuusmediassa, että mikä on konkretia: miten päästään käytäntöön?

    Miten pystyttäisiin luomaan silta, ymmärrys, keskustelu tai - kuten aikaisemmin puhuit - tietoisuus siitä, että vaikka tällaista [katutappeluun rinnastettavaa] keskustelua käydään isommassa mittakaavassa, niin ihminen inhimillisessä kriisissä, olipa tilanne mikä tahansa, koskipa se mieltä tai kehoa, niin mitä sanoisit, mikä olisi hyvä sillanrakentajamentaliteetti tässä tapauksessa?

    Kuten Leena Maria puhuit aikaisemmin sinun kokemuksesta, että löysit oman tiesi parantumiseen. Sinulle oli tärkeää että ylitit pelon ja löysit luottamuksen prosessissasi, [luottamuksen,] mikä paistaa sinusta tälläkin hetkellä. Olet löytänyt jotakin niin syvää, että sitä ei voi kiistää mitenkään. Olen sinun kirjan lukenut ja itse todistanut, niin pioneeritoiminnan hengessä tässä kun ollaan…

    Mitä sinä sanoisit, mikä olisi inhimillisessä kriisissä, tilanteessa, haasteessa tai huolessa olevalle ihmiselle - olisiko se anekdootti, ohjenuora tai jokin muu - mikä voisi olla sellainen, minkä hän voi ottaa nyt omaan tilanteeseensa, ja kuunnella tätä vallitsevaa keskustelua sellaisesta näkökulmasta, että se toisi rauhaa, luottamusta, kaikkien näiden isojen ammattilaisten ja vaihtoehtojen keskelle? Tämä on iso kysymys…

    40:57 min

    Pauliina:
    Niin on. On vaikeaa neuvoa ….

    Jaan-Erik:
    Saa myös pohtia ääneen…

    Pauliina:
    Neuvomaan en oikeastaan haluakaan ryhtyä. Mutta jos ajattelen omalta kohdaltani, niin jos tulee vakava terveyskysymys, niin kyllä minä terveydenhuoltojärjestelmään ehdottomasti turvaudun.

    Mutta vähän niin kuin Leenakin, niin kyllä pidän silmät auki muillekin vaihtoehdoille. Ja kun haen muita vaihtoehtoja, vaikkapa nyt sen kehomielen rauhoittamiseksi, jos sattuu olemaan kovasti rankka fyysinen sairaus, tai psyykkinenkin, niin kyllä otan tietysti pikkuisen selvää, minkälaisen ihmisen [täydentävän hoitajan] luokse menen.

    En lähde ihan summittaisesti popsimaan minkään näköisiä luontaistuotteita purkista ottamatta selvää siitä, mitä ne todellakin ovat. Sellaisen luotettavan, lämminhenkisen ihmisen [kun] löytää hoitamaan itseänsä, [niin hyvä]! Oli se sitten jotakin kosketushoitoa, tai mitä tahansa sellaista, mikä harmonisoi ihmistä.

    Jos löytää sellaisen ihmisen, joka kuuntelee sinua. Joka selvästi ymmärtää sinua, katsoo sinua silmiin ja on sinun mukana kärsimysmatkalla - esimerkiksi, niin kyllä minä sellaiseen luottaisin.

    42:30 min

    Jaan-Erik:
    Palataan jälleen tähän inhimilliseen kokemukseen. Oli se sitten puhtaan lääketieteellinen tai täydentävä hoito, tai mikä tahansa mindfulnessista lähtien. Saa siellä olla mukana lisäravinteetkin, mikä se nyt onkaan: Ottaa selvää itse ja luotettava, lämminhenkinen ihminen …

    Se kuulostaa jo nyt jo hyvältä, että miksipä ei tällaisessa tilanteessa, missä vaikka olisi itse. Mielen ja kehon normalisointi, palautuminen ja tervehtyminen, ja kuuntelu. Tästä pystyisi saamaan vähän kokonaisvaltaisemman kokemuksen, olipa missä tahansa tässä keskustelun ääripäässä.

    Nämähän ovat, kuten sanoit, henkilökohtainen kokemus. Jos tilanne vaatisi tällä hetkellä minulta, niin kyllä lähtisin näillä liikenteeseen. Olen myös kokenut monenmoiset vastaanotot.

    Muistan itse asiassa tänäkin päivänä, kun olen ollut nuori kundi ja mennyt tosi kovissa kivuissa lääkärille. Innoistuin lääkäristä, kun hän tuli kysymään minulta että “Mikäs on tilanne?” Lääkärillä oli tuoli, jolla se rullasi itsensä sieltä pöydän toiselta puolelta ihan minun eteen. Olin vähän [myönteisellä tavalla] häkeltynyt. Sitten hän kysyi, että “Mikäs sinun tilanne on?”, josta häkellyin… Etkö sinä kerro minulle, että ...

    Pauliina:
    … mikä minua vaivaa.

    Jaan-Erik:
    ... että mikä minua vaivaa?! Ja muistan sen vieläkin. Muistan sen todella elävästi. Huomaan, että siinä on [jokin mieleenpainuva] ”elementti”. Silloin koin, että sitä [henkistä, inhimillistä] puolta minusta ruokittiin ja kuunneltiin ja siinä oli lämminhenkinen ihminen vieressä ja rautainen ammattilainen.

    44:17 min

    Pauliina:
    Kyllä. Minä voin kertoa kanssa tapauksen ☺ On niitä negatiivisempiakin, mutta minusta on mukavampi näitä positiivisempia ottaa esiin.

    Jaan-Erik:
    Kyllä.

    Pauliina:
    Olin todella uupunut ja väsynyt. Oli kaikennäköistä oiretta ja sitten menin lääkäriin. Lääkäri siinä vaiheessa varmasti ymmärsi, että tuolla naisella on kokonaisvaltaisempi tilanne. Minulla oli sattumoisin rannekin murtunut Lapin reissulla jäätiköllä kaatuneena. Kuitenkin kokonaistilanteen jälkeen, kun lääkäri [kosketti ja myötätuntoisesti] otti minua olkapäästä kiinni ja katsoi silmiin sanoen, että “Kuule, minusta tuntuu, että tämä muuttuu vielä hyväksi.”

    Siinä oli lääkettä aika paljon. Sain tietysti joitakin lääkkeitä varmuuden vuoksi, joita minun ei kuitenkaan tarvinnut käyttää. Olin saanut olkapäälle kosketuksen ja myötätuntoisen kohtaamisen. Se auttoi.

    Kuten näemme, paljon on todellakin hyvää ja myötätuntoista terveydenhuollossa. Sitä meidän pitäisi myöskin vahvistaa ja kasvattaa, jotta se kukoistaisi paljon enemmän.

    Samalla myöskin, jos me voidaan nähdä täydentävissä hoitomuodoissa se hyvä, mikä niissä on, niin otetaan sitä hyvää viralliselle puolelle. Omaksuttaisiin sitä hyvää, mikä sieltä [täydentävien hoitojen puolelta] on omaksuttavissa.

    Samalla tavalla jokainen ihminen, jokainen kansalainen voi auttaa tässä asiassa. Jos on kokenut saavansa apua täydentävältä puolelta, niin kertoo sen terveydenhuollossa lääkärille, tai jopa terveydenhuollon johtajalle tai sairaanhoitajalle, että minä sain apua sieltä.

    Kun sen tarpeeksi usein ja tarpeeksi monta kertaa kertoo, niin ehkä se lievittää vastakkainasettelua.

    Jos vielä ajattelisi positiivisesti sitä, että miten terveydenhuoltojärjestelmässä voitaisiin lähestyä tätä epävirallista puolta, joka auttaa ihmisiä, joka [se, että täydentävien hoitojen käyttäjät ovat tutkitusti raportoineet saavansa apua] on tieteellisesti todistettu fakta väestökyselyjen mukaan.

    Esimerkiksi terveydenhuollon järjestöt, vaikkapa ammattiliitot yhdessä keskustelisivat täydentävien hoitojen yhteisöjen kanssa, että mitä yhteistä pintaa toiminnassa voisi olla. Se olisi yksi askel auttaa potilasta ja asiakasta.

    Sen takiahan terveydenhuoltojärjestelmä on olemassa, että se auttaa potilasta ja asiakasta. Ei sen takia, että sen täytyisi osoittaa, että se parantaa oikein ja toiset parantaa väärin.

    Leena Maria:
    Juuri niin.

    Jaan-Erik:
    Väärin vai oikein sammutettu?

    Pauliina:
    Niin.

    Jaan-Erik:
    Minulla tuli ahaa-elämys. Kun lähdettiin tähän keskusteluun vastakkainasettelusta …

    Keksittiinkö me vahingossa lääke tähän vastakkainasetteluun?

    Kun puhuttiin tästä, että enemmän otettaisiin hyvää esille, mikä toimii kaikissa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia edistävissä näkökulmissa ja toimintamalleissa. Luotaisiin [siltä pohjalta uusi] keskustelu.* Mennään positiivisen kautta. Ei tarvitse olla yltiöpositiivinen, ihan oma kokemuskin riittää.

    *Jaan-Erik Ajatus ja ehdotus on seuraavanlainen: Jotta mikään keskustelu - täydentävienhoitojen tai virallisen terveydenhuollon piirissä - voisi tuottaa todella itseä tai muita auttavaa terveyden edistämistä tai sairaanhoitoa, voidaan ajatella seuraavaa. Tällainen hoito voisi sisältää paitsi turvaa, huolenpitoa, kohtaamista, kuuntelua, luottamusta tai muita parantumista edistävää ulkoista tai sisäistä lääkettä (esim. myönteinen ja kannustava ilmapiiri). Tavoitteen saavuttamiseksi on siihen osallistuvien ihmisten itsensä oltava vahvasti juurtuneita samaan. Heillä itsellään on oltava pohjaa turvaan, huolenpitoon, kohtaamiseen, kuunteluun ja luottamukseen (tai ilmapiiriin) sen aikaansaamiseksi. Siten nykyinen keskustelu on mielestäni suora heijastus niistä toiminnan periaatteista ja vaikuttimista, jotka nyt julkisuudessa tulevat esille "keskusteluna". Tunnettu johtamisen periaate sanoo, että emme voi antaa toisille mitään sellaista, mitä meillä itsellämme ei ole.

    Sen sijaan, että osallistuttaisiin vastakkainasetteluun, joka on katutappelun tasolla, joka ei ole enää lähimainkaan tieteellistäkään, nostettaisiinkin ne hyvät kokemukset, mistä on ollut apua. Niistä tulisi jonkinlainen…

    Pauliina:

    Kultainen standardi!

    Jaan-Erik:
    Kultainen standardi keskustelun normalisointiin, harmonisointiin ja tasapainottamiseen, mitä tällä hetkellä käydään.

    Pauliina:
    Ja kehitystyöhön.

    Jaan-Erik:
    … ja kehitystyöhön.

    Pauliina:
    Ihmisiähän vartenhan järjestelmät ovat [olemassa].

    Jaan-Erik:
    Kyllä, kyllä.

    Leena Maria:
    Uhka -ajatuksesta siirryttäisiin täydentävään ja laajentavaan ajatukseen,  eikä niinkään vaihtoehtona.

    48:38 min

    Pauliina:
    Yhdistävään yhteistyöhön.

    Leena Maria:
    Yhteistyöhön.

    Pauliina:
    Kansainvälisesti on olemassa Integrative Medicine yhteisöjä ja klinikoita Amerikassa ja muuallakin, jossa sovelletaan joustavasti ilman mitään ristiriitaa, sekä biomedisiinistä hoitamista että täydentävää, vaikka niiden [täydentävien hoitojen] biomedisiinistä toimintamekanismia ei tunnetakaan.

    Niitä kuitenkin voidaan soveltaa ihmisten auttamiseen, ainakin kun niistä on tutkimusnäyttöä. Se on ihan luonnollinen tapa. Nimenomaan, että sitä rajaa, että se on valtava muuri ja valtavan tiukka seinä: tuolla on ne toiset ja me olemme täällä toisella puolella.

    Vähän niin kuin Berliinin muuri murretaan.

    [Saksojen välissä] ei ole enää Berliinin muuria. Voidaan ihan rauhassa ottaa toisia kädestä kiinni. [Samalla tavoin sote-kentällä voidaan ajatella ja toimia niin, että] katsotaan miten nämä asiat hoidettaisiin yhteistyössä paremmin.

    Tämä voi olla, että kuulostaa vähän radikaalilta. Minun mielestäni se on mahdollista.

    Kysymys on vain siitä, miten tietoisia ihmiset ovat siitä faktasta, että ihmistä voidaan auttaa ja parantaa monella menetelmällä, monin tavoin.

    49:50 min

    Jaan-Erik:
    Luulen, että meidän podcast on varmasti palvellut yhdeltä osin tätä tehtävää, että millä tavoin tällainen kättely voidaan aikaansaada.

    Leena Maria:
    Ihana metafora! Ihana! Muuri murtuu ja otetaan kädestä kiinni ja tehdään yhdessä potilaan parhaaksi.

    Jaan-Erik:
    Kiitoksia Pauliina viisaudestasi.

    Leena Maria:
    Suurkiitos.

    Pauliina:
    Kiitos teille, että sain olla mukana ja kiitos juttelustakin.

    Leena Maria:Tuletko toisenkin kerran vielä? Jatketaanko joskus?

    Pauliina:
    No tottakai!

    Jaan-Erik:
    No-niin. Hyvä! Se saatiin nauhalle. Lupaus :)

    Lisää kirjallisuutta Pauliinalta:

    Adams Jon, Magin Parker, Broom Alex. Primary Health Care and Complementary and Integrative Medicine: Practice and Research. Imperial College Press. London. 2013.

    Derkatch Colleen. Bounding Biomedicine: Evidence and Rhetoric in the New Science of Alternative Medicine. University of Chicago Press. Chicago and London. 2016.

    Kelly Edward F, Crabtree Adam, Marshall Paul. Beyond Physicalism. Toward reconciliation of science and spirtuality. Rowman & Littlefield. London 2015.

    Wisneski Len. The Scientific Basis of Integrative Health. CRC Press. Taylor & Francis Group. 2017.

    * * * * * * * * * *

    [Tietoisuusmedia#2 Podcast:n väliotsikot aikamerkkeineen]

    1. Onko tietoisuus todellisuutemme ytimessä, arjessa? (1:21 min)
    2. Mikä tuo toivottua varmuutta, helppoutta tai johdonmukaisuutta yksilölliseen tervehtymiseen? (2:45 min)
    3. Maailmankuvan johtajana reduktionistinen materialismi aukottomana dogmina (5:05 min)
    4. Materia vai henki ensin? Toimintaamme ohjaavat näkökulmamme (6:27 min)
    5. Traumainformoitu Sote (9:18 min)
    6. Näemme maailmasta vain todella pienen osan ja autamme sen mukaisesti toisiamme (9:58 min)
    7. Inhimillinen pyyntö: Meillä on kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen suuri tarve (11:19 min)
    8. Auttamishalu ja ajan ongelma (12:09 min)
    9. Inhimillisen kriisin huomaaminen (14:29 min)
    10. Keskustelun aloittaminen inhimillisen kohtaamisen vaikutuksesta ja tarpeesta (14:47 min)
    11. Auttamisen ytimessä on kohtaaminen, johon osaaminen ja ammattitaito kuuluvat (15:57 min)
    12. Luonnollinen kohtaaminen - se mikä tulee sydämestä (17:15 min)
    13. Oma tutkimus: Uskotko, että elämässä on muutakin kun fyysisyys ja materia? (18:19 min)
    14. Tyyneys ja sisäinen rauha ilman pelkoa, avaimena parantumisen (20:22 min)
    15. Pelon yläpuolelle nouseminen ja kehon parantumisen aktivointi (22:11 min)
    16. Parantuminen placebolla (23:04 min)
    17. Homeopatia - punainen vaate (23:46 min)
    18. Tiedettä voidaan käyttää niin hyötyjen kuin haittojen todistamiseen (24:47 min)
    19. Mitä jos ei parannukaan vaikka sitä tavoitellaan? (26:59 min)
    20. Lääketiede ei pysty kaikkeen, mutta odotukset ovat kovat (28:26 min)
    21. Tiede ei tuo totuutta (29:19 min)
    22. Kukaan ei hyväksy huijaamista (30:46 min)
    23. Polarisaation esimerkki 27 vuoden takaa (31:17 min)
    24. Terveydenhuollon piirissä tapahtuvat kuolemat (32:41 min)
    25. Kuolema täydentävissä hoidoissa ja terveydenhuollossa (33:22 min)
    26. Propagandan periaatteesta (34:51 min)
    27. Verbaalisella väkivallalla voittajaksi "tieteellisessä" keskustelussa (36:09 min)
    28. Tieteen myyttinen hyvyyden ja oikeuden hahmo (36:42 min)
    29. Edzard Ernst: Isolta osalta hoitomuodoista terveydenhuoltojärjestelmässä puuttuu tieteellinen (RCT) pohja (37:31 min)
    30. Mikä neuvoksi oikean tervehtymisen menetelmien löytämiseksi? (40:28 min)
    31. Ota itse selvää - Hyvä kokemus myös yhdistämällä (42:30 min)
    32. Lämmin, myötätuntoinen kohtaaminen (44:16 min)
    33. Otetaan se hyvä, mikä toimii (45:25 min)
    34. Välineitä sillan rakentamiseen ja potilaan, asiakkaan tilan helpottamiseksi (46:44 min)
    35. Keksittiinkö vahingossa lääke vastakkainasettelun helpottamiseksi? (47:28 min)
    36. Uusi kultainen standardi siitä, mikä toimii terveyden edistämisessä? (48:04 min)
    37. Soveltaminen ilman ristiriitaa (48:43 min)
    38. Muurit murtuvat - käden ojennus kummaltakin puolelta :) (49:21 min)

    Tämän blogin suosituimmat tekstit

    Tietoisuusmedia podcast#4 ❈ Matka naisen voimaan ❈ Nanna Mikkonen

    Tietoisuusmedia podcast#1 (1/2) ❈ Puoskarilaki. Keskustelua tunteella vai tieteellä? ❈ Pauliina Aarva